Reportaasit
16.06.2015

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa

  • Perfume Genius

Uutuusfestivaali Sideways tarjosi hyvät puitteet juopumiselle ja kultaisen keskitien kaupunkilaismusiikkia.  

Suomen kesään sisältyy monta juhlaa. Osa niistä on merkitty kalenteriin punaisella, osaa ei.

Yksi niistä on hämmästyttävän hyvin sekä mediaa että yleisöä miellyttänyt festarikesän kuopus, joka ylitti varmasti tavoitteensa myymällä piletit loppuun sekä perjantaina että lauantaina. Punavihreän keskivertokävijän mukavuusalueelle asettunut Sideways tarjoili kaksi päivää miellyttävää musiikkia, hyvää ruokaa ja viiden euron tuoppeja. Levy-yhtiönä paremmin tunnetun Fullsteamin luotsaama tapahtuma oli siis otaksuttavasti menestys.

Sideways on tiedostavan kulttuurinkuluttajan juhla. Se on paikka niille, jotka eivät halua oksentaa Ruissalon sannoille salakuljetettu kossupullo kädessään vaan nauttia kesäisestä päivästä parhaiden, kauniiden ja hyvin pukeutuvien ystäviensä kanssa. Se on myös paikka niille, jotka vierastavat institutionalisoituneen Flow-festivaalin näyttäytymiskulttuuria ja alle 18-vuotiaita.

Miljöön puolesta tapahtuma kytkeytyy Flow’n vanavedessä varsinkin Helsingissä vallalla olevaan kaupunkisuunnittelutrendiin, jossa käytöstä poistuneet teollisuusalueet otetaan kulttuurikäyttöön. Tilallisena kokemuksena se vetoaa nostalgiankaipuisen aktiivisen kaupunkilaisen sieluun. Teurastamon eläintentappomenneisyyden kajastaessa on mukava nauttia kulttuurielämyksistä artesaanijäätelö suupielistä valuen.
 

Kultainen keskitie

Monissa medioissa Sidewaysin vertailukohteena ollut, edesmennyt Kuudes Aisti –musiikkijuhla erottui ennakkoluulottomalla musiikkitarjonnallaan. Sidewaysin kattaus on puolestaan koostettu varmoista suosikeista (Paperi-T, José Gonzales, Ariel Pink), alakuloisista dinosauruksista (The Jesus And Mary Chain, The Killing Joke, …And You Will Know Us By The Trail Of Dead) sekä asemansa vakiinnuttaneista suomalaisista artisteista (Aino Venna, Asa, Mirel Wagner, KXP). Kiinnostavimmat esiintyjät olivat muutamaa poikkeusta (Perfume Genius, Earl Sweatshirt) lukuun ottamatta juuri kotimaisia soitto- ja lauluyhtyeitä, joita nyt näkee muutenkin.

Sideways hamuili Flow’n tapaan kultaista keskitietä, joka ei tunnu liian oudolta mutta ei liian tavanomaiseltakaan. Siten kaljan kutsu oli usein kuuluvampi kuin keikalle raahautumisen.

Toki myös kehon läpäiseviä väristyksiä koettiin.

Perjantain ehdoton kohokohta oli amerikkalainen laulajalahjakkuus Perfume Genius, joka veti teollisuushalliin kyhätyn Putkilavan läheisyyden täyteen innostuksesta lamaantunutta yleisöä.

Lauantaina flegmaattinen Earl Sweatshirt onnistui vakuuttamaan läsnäolollaan, vaikka yleisön osallistuttaminen saikin välillä surkuhupaisia piirteitä. Lähinnä uuden levyn materiaalista koostuvan setin kohokohtana oli uusi, vielä nauhoittamaton kappale.

”I’ll fuck the freckles off your face bitch”, mies huusi.

Ja yleisö komppasi.

Suuren väkimäärän keräsi myös suomalaisten kestosuosikki Jose Gonzales. Vanhat hitit, kuten 12 vuoden takaisella Veneer-debyytillä julkaistu Crosses ja Massive Attack -laina Teardrop saivat miehet kyyneliin.

Tämä siitä huolimatta, että viimeisen hitaan aikana lokki päätti paskantaa toimittajan päähän.

Onnellisten ihmisten juhla

Vaikka suurimmat musiikilliset syyt festivaalipiletin ostamiseen jäivät kenties puuttumaan, rattoisa festivaalitunnelma hurmasi kävijänsä. Tapahtuman tarkoituksenakaan ei ollut tyydyttää kyltymättömimpien musiikin ystävien kovimpia haluja, vaan tarjota kesäiltaan sopiva ääniraita joka miellyttää riittävän monia, mutta ei kaikkia. Sideways oli viisaasti ja monista verrokkifestivaaleista poiketen päättänyt rajata Cheekin fanipohjan ulos kohderyhmästä.

Selkeästi aikuisemmalle yleisölle suunnattu tapahtuma otettiin vastaan aurinkoisina kesäpäivinä, jolloin mieli muutenkin halajaa kylmää olutta, hyvää ruokaa ja musiikkia. Festivaaleilla usein esiintyvä raivoisa juopumisen tarve loisti poissaolollaan. Tilalle tarjottiin alituiseen leijailevaa marihuanan tuoksua.

Epäilemättä tapahtuma tulee tällä reseptillä menestymään myös jatkossa. Se kerää paikalle riittävästi yleisöä, joka ei turhaan rettelöi tai riehu. Myös festivaalin aikainen loppumisajankohta piti huolen siitä, ettei laskuhumala ollut pahasti iskenyt humaltuneimpiinkaan kävijöihin.

On kiitettävä myös järkevästi mitoitettua kävijämäärää. Kaljaa sai kun oli tarvis.

Ja sehän festivaaleilla on tärkeintä. 

Teksti: Aleksi Malinen
Kuvat: Lauri Hannus