Reportaasit
27.11.2015

Kivulias koulutus

Teksti:
Sanna Läylönen
Kuvat:
Ella Kaira

Joskus nuori aikuinen sairastuu opiskeluvuosina niin vakavasti, ettei opintoja voi edistää toivottuun tahtiin. Silloin toimeentulosta tulee monimutkaista.

Ilman diagnoosia opiskelevien osuus on pieni. Yhteisöterveyden ylilääkäri Kristina Kuntun ja biostatistikko Tommi Pesosen tekemä Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012 kertoi, että vain 26 prosentilla korkeakouluopiskelijoista ei ole diagnosoitua pitkäaikaissairautta, vammaa tai vikaa.

Vastanneista miehistä 35 prosenttia ilmoitti, että heillä ei ole mitään lääkärin toteamia terveysongelmia, naisten kohdalla vastaava luku oli 21. Tutkimukseen vastanneet olivat alle 35-vuotiaita yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoita. 

Sairastavien määrä kuulostaa suurelta, mutta se johtuu luokittelutavasta. Pitkäaikaissairauksia ovat esimerkiksi epilepsia, hammaskaries, laktoosi-intoleranssi, masennus ja syöpä.

”Yliopisto-opiskelijoilla on pitkäaikaissairauksia paljon. Se on eri asia, haittaavatko ne opiskelua. Opiskelu-uupumuksella ja stressillä ei ole diagnoosikoodia. Stressi voi vaikuttaa opiskelukykyyn merkittävästi, mutta stressin takia lääkäri ei voi kirjoittaa kahden kuukauden sairauslomaa, kun taas masennuksen tai ahdistushäiriön takia voi”, sanoo Kristina Kunttu.  

Hälventynyt stigma

Kristina Kunttu on työskennellyt Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:llä 1970-luvulta lähtien. Vuosien varrella yleinen suhtautuminen eri sairauksiin on muuttunut, ja tietyt sairaudet ovat vastaanotolla nykyään yleisempiä kuin ennen. Nykyisin opiskelijat hakevat apua terveysongelmiinsa varhaisemmassa vaiheessa kuin ennen. 

Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat lisääntyneet nuorilla aikuisilla. Nykyisin verenpainetauteja hoidetaan YTHS:llä enemmän kuin ennen. Syynä on lisääntynyt ylipaino ja opiskelijoiden kohonnut keski-ikä. 

Vuosikymmenten kuluessa mielenterveyshäiriöistä on puhuttu enemmän julkisessa keskustelussa, minkä seurauksena näiden sairauksien stigma on vähentynyt. On ikään kuin aiempaa sallitumpaa sairastua tällä tavalla. 

”Pitkäaikaissairauksista psyykkiset häiriöt vaikuttavat eniten opiskeluihin. Masennuksen oireisiin kuuluvat aloitekyvyttömyys, keskittymiskyvyttömyys, väsymys, sosiaalinen ahdistuneisuus ja fyysinen jaksamattomuus. Masentuneen opiskelijan on vaikea lähteä luennoille. Hän ei jaksa lukea tentteihin. Voimavarat eivät riitä opinnoista selviämiseen. Sairauden hyväksyminen vie myös paljon henkistä energiaa”, Kunttu toteaa. 

Hän muistuttaa, että oireilua on usein jo teini-iässä. Mielenterveysongelmat eivät ole sinänsä opiskelun aiheuttamia. Lukiosta selviää helpommin kuin sen jälkeisistä suurista elämänmuutoksista. Muutokset saattavat lisäksi voimistaa mielenterveysongelmia. 

Kasvatus- ja yhteiskuntatieteitä opiskelevalla Iidalla on diagnosoitu pitkäkestoinen masennus. Hänen kokemuksensa sopivat Kuntun näkemykseen:

”Itse asiassa yritin saada apua jo lukiossa ja välivuoden aikana työterveyshuollosta. Lukiossa ei ollut käytäntöjä, miten tilanteeseen olisi pitänyt suhtautua. Työterveyshuollon kautta pääsin psykiatrille, joka määräsi lääkkeitä. Muuta apua en saanut.”

”Yliopisto-opinnot lähtivät hitaasti käyntiin. En tullut toimeen opiskelukavereiden kanssa. Se vaikeutti opiskelua, kun ei ollut porukkaa, johon olisin päässyt mukaan. Kun elämäntilanne muuttui, menneisyyden asioita tuli mietittyä eri tavalla kuin ennen.”

Kolmannen vuoden yleisen valtio-opin opiskelija Lumi Nurmi puolestaan sairastui syömishäiriöön abiturienttina. Yhdeksi laukaisevaksi tekijäksi hän nimeää turvallisten kiintymyssuhteiden puutteen. 

Nälkä toimi ”luomukeinona” ahdistukseen. Vuonna 2012 Nurmi oli puoli vuotta sairaalahoidossa. Diagnoosiksi hän sai anorexia nervosan eli laihuushäiriön. Kun hän pääsi sairaalahoidosta, hänen katsottiin toipuneen.

”Jonkin aikaa syömishäiriö oli piilevä. Eron jälkeen oireilin enemmän. Yliopistovuosien aikana on välillä ollut jaksoja, että olen sairastanut päätoimisesti enkä ole pystynyt opiskelemaan. Oman psyykkisen tilan epävakaus on estänyt esimerkiksi vaihto-opiskelun. Haluan saavuttaa tasapainon ennen kuin lähden ulkomaille.”

Suunnitelmissa on lähteä opiskelijavaihtoon maisteriopintojen aikana.

Hyvinvoinnin vuoristorata

Jos sairautta vasta etsitään, niin sekin saattaa vaikeuttaa opiskelua yhtä lailla kuin oireet. Opiskeleminen voi olla sairastamisen vuoksi tauolla kokonaisen lukuvuoden tai jopa enemmän. Pahoinvointi ja ongelmat voivat lisäksi vaihdella, jolloin vointi voi välillä olla erittäin hyvä. 

”Kun asiat ovat hyvin, opiskelutahtini on hyvä. Yllättävät elämänkäänteet, parisuhdekiemurat ja alkoholinkäyttö vaikuttavat opiskeluun, kuten myös masennuksesta johtuva huonommuudentunne ja heikko itseluottamus. Kursseja on jäänyt kesken. Olen käynyt kurssin, mutta en ole mennyt tenttiin. Välillä tuntuu, että menee mahtavasti, ja tekee suuria suunnitelmia. Kun tuntuu, että ei onnistukaan, ajattelee, että antaa koko paskan mennä”, Iida kuvailee masennuksen vaikutusta opiskeluun.

Lumi Nurmi kuvaa oman sairautensa vaikutuksia samoin:

”Sairastelujaksojen aikana stressin sietokyky on alhaalla. En kestä tentti- ja lukupaineita, mistä seuraa, että en pysty opiskelemaan. Kun oireilen vähemmän, saatan rutistaa monta tenttiä lyhyessä ajassa.”

Iida ei ole maininnut yliopistohenkilökunnalle masennuksestaan ja sen aiheuttamista ongelmista, koska ei ole kokenut heitä riittävän läheisiksi. Nurmi on puhunut sairaudestaan avoimesti opiskelukavereilleen, jotka ovat suhtautuneet asiaan neutraalisti.

Yksi yleisistä, ajoittain vaikuttavista sairauksista on migreeni. Siitä kärsii kahdeksan prosenttia yliopisto-opiskelijoista. Migreeni ei välttämättä häiritse opiskelua, mutta jos hoitotasapaino ei ole kunnossa tai migreeni on ärhäkkä, opiskelu vaikeutuu. Tentti voi kohtauksen takia siirtyä tai jäädä tekemättä. Viime vuonna filosofian maisteriksi ranskan kielestä valmistunut Johanna Pirttilä tietää tämän:

”Sairastuin migreeniin lukiossa. Kun kirjoitin graduani, olin raskaana. Tuolloin minulla oli paha migreenijakso. Kun työni opponoitiin graduseminaarissa, minulla oli migreeni.”

”Olen saanut auraoireita tentissä enkä ole muistanut opiskelijanumeroani. Se on pitänyt kopioida kortista. Ennakko-oireet tulevat muutaman päivän ennen kohtausta, joka voi kestää päiviä. Etenkin opintojen alkuvaiheessa pelkäsin, läpäisenkö tentin, jos jouduin valmistautumaan siihen migreenin kanssa. Mieliala on välillä alhaalla migreenin vuoksi, ja opiskelussa on ollut pitkiä taukoja.”

Pirttilä kertoi migreenistään graduohjaajalleen, jolta sai ymmärrystä.

Toimeentulovyyhti

Turun yliopiston opiskelija- ja hakijapalveluiden opintotukivastaava Marianne Arvonen kohtaa työssään pitkäaikaissairaita opiskelijoita ja käsittelee heidän hakemuksiaan. Osa opiskelijoista, joilla on krooninen sairaus tai vamma, opiskelee kuntoutusrahalla. Tämä tuki on joustavampi kuin opintotuki. Jotta opiskelija saa opintotukea, hänen on kerättävä viisi opintopistettä tukikuukautta kohden.

”Osa pitkäaikaissairaista on opintotuen piirissä. Opintotuella opiskelee esimerkiksi diabeetikkoja, reumaatikkoja ja mielenterveysongelmista kärsiviä. Jos opintoja hidastava syy on tilapäinen eli korkeintaan vuoden pari kestävä, vaaditusta opintotahdista on joustettava, eli opiskelija saa opiskella omaan tahtiin.”

Iida, Lumi Nurmi ja Johanna Pirttilä ovat joutuneet lähettämään Kelalle selvityksiä opintojen viivästymisestä. Arvonen kertoo, että suurimmalle osalle opiskelijoista myönnetään määräaikainen tai jatkuva opintotuki sairaudesta huolimatta. Selvityksiin vaaditaan lääkärin lausunto. Selvittäessään opintojensa viivästymistä Nurmi lähetti Kelaan diagnoosipaperit. Lautakunta hyväksyi selvityksen ja opintotuki jatkui.

Arvonen sanoo, että joskus opintotuki lakkautetaan, koska katsotaan, että opiskelija ei voi opiskella täyspäiväisesti. Silloin opiskelijan pitäisi ennemmin olla sairauslomalla. Iidalla on kokemusta opintotuen lakkauttamisesta käytännössä:

“Olen joutunut kirjoittamaan Kelalle paljon selvityksiä ja miettimään toimeentuloa. Vuonna 2010 oli suuri pettymys, kun en saanut opintotukea. Minun olisi pitänyt hakea toimeentulotukea, mutta siihen minulla ei ollut voimia sillä hetkellä. Lopulta lainasin elämisrahat kaverilta.”

Muutama vuosi sitten astui voimaan lakimuutos, jota YTHS ja opiskelijajärjestöt olivat ajamassa. Tämä muutos mahdollistaa opiskelun sairauslomalla. Tämä koskee kaikkia pitkäaikaissairauksia sekä tapaturmia ja niistä toipumista. Sairauslomalla saa opiskella 24 opintopistettä lukuvuodessa. Kuntun mukaan maltillisella opiskelemisella sairausloman aikana voi olla merkittävä kuntouttava vaikutus. Sairauslomalla opiskelevan Kelalta saamat tuet poikkeavat tavanomaisesta tilanteesta.

”Sairauspäivärahaa ja opintotukea ei voi saada samaan aikaan. Jos opiskelija saa 18 päivää tai enemmän sairauspäivärahaa kalenterikuukauden aikana, hän ei saa opintotukea. Hänen pitää myös hakea yleistä asumistukea”, muistuttaa Arvonen. 

Kristina Kunttu puhuu myös osittaisesta selviytymisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että pitkäaikaissairas opiskelija ei pysty opiskelemaan, koska opiskelukyky vaatii paljon ja kognitioiden pitää olla kunnossa. Silti opiskelija voi olla kykeneväinen suorittavaan työhön, mutta ei esimerkiksi gradun tekoon. Iida ei ole koskaan ollut sairauslomalla, koska on pelännyt sen johtavan täydelliseen toimettomuuteen. Hän on ollut yliopistovuosina jonkin verran töissä:

”Opiskelu vaatii paljon itseohjautuvuutta, itsekuria ja itsenäistä tekemistä. Työnteko on usein sitä, että joku kontrolloi ja antaa minulle selkeät suoritettavat työtehtävät. Opiskeluun liittyy niin paljon pelkoa ja epävarmuutta, kun taas uskon, että osaan tehdä töitä.”