Reportaasit
08.05.2014

Maailma on tullut Tansaniaankin

Teksti:
Anni Pajari
Kuvat:
Anni Pajari
  • Berthalina Daudi opiskelee yliopistossa Iringan kaupungissa. Hän kertoo, että maaseudulla monet nuoret elävät yhä perinteisten heimotapojen mukaan.

Nuorten tansanialaisten arvomaailma on globalisaation myötä murroksessa, ja kuilu edeltävään sukupolveen on suuri. Vaikka esimerkiksi kirkossa käyminen ei enää kuulu kaikkien nuorten arkeen, riippuvaisuus vanhemmista pitää nuoret kiinni
vanhoissa perinteissä.

 

Berthalina Daudi astelee Keski-Tansaniassa sijaitsevan Iringan kaupungin syrjäiseen pieneen kirkkoon. Paikallisessa yliopistossa opiskeleva Daudi ei yleensä kirkossa juuri käy, ja nytkin on vain tarkoitus esitellä paikkoja suomalaiselle vieraalle.

Sisällä Daudin ystävä Janeth Mesompya valmistautuu esiintymään seurakunnan edessä. Lavalle viritellään sähkökitaroita ja rummut. Tytöt kertovat, että suurimmalle osalle opiskelijoista kirkossa käynti ei ole jokaviikkoista arkea. 

”Asiat ovat muuttuneet. Itse en aio painostaa omia lapsiani kirkkoon, niin kuin omat vanhempani tekivät, vaikka haluankin heidän oppivan hyviä tapoja kristinuskosta”, Daudi kertoo.

University of Iringassa lehtorina toimiva pastori Lambert Mtatifikolo on hänkin huomannut, että uskonnon merkitys nuorille on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana. Hänen mukaansa se aiheuttaa ristiriitoja nuorten ja heidän vanhempiensa välillä.

”Itsekin jouduin pakottamaan omia lapsiani käymään kirkossa heidän kasvaessaan. Kirkko ei kiinnosta nuoria samalla tavalla kuin ennen.”

Vanhempien mielipiteet ratkaisevat

Tansanialla ei ole virallista valtionuskontoa. Väestöstä kristittyjä on 30 prosenttia, muslimeja 35 prosenttia ja alkuperäis- ja muihin uskontoihin kuuluvia toiset 35 prosenttia. Muslimien ja kristittyjen yhteiselo on tähän asti ollut sopuisaa – suvaitsevaisuus toisia uskontoja kohtaan on maan perinne.

 Tansaniassa uskonto ei kuitenkaan ole erotettavissa omaksi alueekseen muusta elämästä, sillä se on tiukasti yhteydessä kulttuuriin ja yhteisön tapoihin. Siksi vanhempien, suvun ja perinteisten tapojen rooli on yhä valtava nuorten aikuisten tansanialaisten elämässä.

Tytöt kertovat, että seurustelusuhteita ja yhden yön juttuja harrastetaan ennen naimisiinmenoa, mutta satunnaisia tyttö- tai poikaystäviä ei viedä kotiin näytille. Vanhemmat eivät yleensä enää valitse lapsensa puolisoa, mutta morsiamesta maksetaan yhä myötäjäiset.

Monet vanhempien tuomitsemat asiat saavat nuorten hiljaisen hyväksynnän. Osa nuorista suhtautuu myönteisesti esimerkiksi homoseksuaalisuuteen, joka on maassa rikos ja vanhemmille tabu. Myös perheen perustaminen ennen avioliittoa jakaa mielipiteitä ikäluokkien välillä.

Vanhempien kanssa kannattaa kuitenkin olla ainakin näennäisesti samaa mieltä. Opiskelijoilla ei ole juuri työmahdollisuuksia koulun ohessa, joten suurin osa heistä on taloudellisesti riippuvaisia vanhemmistaan.

”Vaikka olen aikuinen, minun on kuunneltava isääni ja toteltava häntä. Mistä muuten saisin rahaa elämiseen?”, Daudi selittää.

Nationalismi hajotti heimoajattelun

Uskonnon lisäksi myös heimolla on perinteisesti ollut suuri vaikutus tansanialaisten elämään. Nykyään Janeth Mesompya ja monet muut kaupungeissa asuvat nuoret eivät kuitenkaan puhu oman heimonsa kieltä. Koska puolisoa ei enää tarvitse valita omasta heimosta, heimojen tavat ja kulttuurit sekoittuvat toisiinsa.

Osin tämä on myös tarkoituksellista. Ennen Tansanian itsenäistymistä heimojen alueet olivat tarkat, ja jokaisella oli oma erityinen kulttuuri ja kieli. Maan itsenäistyttyä hallitus halusi yhdistää hajanaisen kansan ja rohkaista rajojen hajottamista kansallisen yhtenäisyyden nimissä.

Nuoret arvelevat nopeasti tapahtuneen globalisaation ja koulutuksen lisääntymisen muokanneet arvoja eniten. Heidän mukaansa kaupungeissa uskonnon ja heimon merkitys on pienempi kuin maaseudulla, jossa nuoret voivat elää vielä hyvinkin perinteisesti. Usein koulutetut nuoret kohtaavatkin ennakkoluuloja sekä omilta vanhemmiltaan että kouluttamattomilta ikätovereiltaan palatessaan viettämään lomia kotiseudulleen.

”Monet vanhat ystäväni eivät halua olla tekemisissä kanssani, koska minä opiskelen ja he ovat jo naimisissa ja perheenäitejä. Heidän mielestään en tiedä oikeasta elämästä mitään”, Berthalina Daudi kertoo.