Reportaasit
29.09.2016

Tampere tähtää korkealle

Teksti:
Miikka Rusi
Kuvat:
Nella Keski-Oja

Turun ja Tampereen välinen veljellinen kisailu on klassikko, jota on ruokkinut hegemoninen kamppailu Suomen epävirallisen ”kakkoskaupungin” asemasta. Vuosikymmeniä kestänyt köydenveto on ollut tasainen mittelö, mutta onko se sitä enää?

”Vastakkainasettelun aika on ohi. Tamperetta ja Turkua ei kannata enää edes vertailla.” Pirkanmaalainen kansanedustaja Arto Satonen (kok.) yritti toukokuussa haudata paikallislehti Tamperelaisessa myyttisen kilpa-asetelman Turun ja Tampereen välillä. ”Jatkossa sopiva vertailukohde ei ole Turku, vaan Pohjoismaiden kakkoskaupungit Göteborg, Bergen ja Århus”, Satonen julisti tuolloin.

Lausunto synnytti Varsinais-Suomessa tietenkin hämmennystä ja paniikkia. Satonen kutsuttiin välittömästi Turkuun, jossa hänet vietiin föriajelulle. Kaupungin virkamiehet vakuuttelivat, kuinka täälläkin riittää jännittäviä kärkihankkeita, ja esittelivät kansanedustajalle Kakolaa.

Onneksi kukaan ei keksinyt pyytää paikalle Jethro Rostedtia tai Juhani Tammista.

Turussa vietetyn elämyspäivän päätteeksi Satonen kehui jokirannassa kaupunkia ja päivitti medialle lausuntonsa poliittisesti korrektiin muotoon. Sitten huokaistiin helpotuksesta, ja turkulaiset taputtelivat toistensa selkiä.

Mutta oliko alkuperäinen kommentti sittenkin vain realistinen arvio kaupunkien kehityssuunnista?

Tampere on kehittynyt Turkua nopeammin ja kehitys on jatkumassa samansuuntaisena. Kun Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain Tampereen valtavista infrastruktuurihankkeista, otsikko oli mahtipontinen: ”Tampere rakentaa melkein kuin Dubai”.

Samaa tuskin voi sanoa Turusta.

UUSI TEHDAS

Tampereella tuulee. Käteni hakeutuvat taskujen lämpöön, kun kävelen syyskuisena aamuna kohti Finlaysonin vanhaa tehdasaluetta. Tammerkosken yläjuoksulle vuonna 1820 perustetun tehtaan tiloissa ei enää valmisteta kankaita. Entisissä teollisuushalleissa tuotetaan nyt uusmediaa, innovaatioita ja informaatioteknologiaa.

Kun Tampere 1800-luvulla vähitellen kasvoi merkittäväksi suomalaiseksi teollisuuskaupungiksi, se tapahtui tekstiili-, kone- ja paperiteollisuuden johdolla. Työläiskaupungin rinnassa sykkivät suuret tehtaat, kuten Tampellan konepaja, Finlaysonin puuvillatehdas ja Frenckellin paperitehdas.

Nyt kaupunkien keskinäisessä kilpailussa voittajia ovat ne, jotka onnistuvat luomaan jotain melko abstraktia.  Puhutaan pöhinästä.

Sen tuottaminen ei ole helppoa. Ongelmana on, että himoittu innovaatioteollisuus keskittyy maailmankartalle pistemäisesti. Suurin osa kaikista maailman uusista innovaatioista ja patenteista on lähtöisin kourallisesta kaupunkeja. Keskittymät eivät synny sattumalta vaan tiettyjen suotuisten tekijöiden summana.

Karkeasti sanottuna innovaatioita syntyy siellä, missä tasokkaat yliopistot ja joustavat yritykset yhdistyvät sopivaan määrään rahoittajia, yrittäjiä ja opiskelijoita.

Ville Korpiluodon mielestä Tampereella on monia näitä ominaisuuksia.

”Meidän toiminnallemme kaikkein oleellisinta on, että kaupungissa on riittävän monen eri alan opiskelijoita”, kertoo innovaatioalusta Demolan Tampereen toimintaa vetävä Korpiluoto. Demola kokoaa opiskelijoista ryhmiä, jotka ratkaisevat yritysten heittämiä ideoita tai haasteita.

Muutaman kuukauden kestävän projektin jälkeen yritys voi ostaa opiskelijoilta käyttöoikeuden ryhmän tuloksiin.

Demolan tilat sijaitsevat Finlaysonin Uudella Tehtaalla. Nimi korostaa paikan teollisuushistoriallista symboliikkaa.

”Täällä oltiin aikanaan teollisuuden edelläkävijöitä Tampereella, Suomessa ja Pohjoismaissa. Tavallaan tila on saanut arvoisensa jatkon, kun sitä käytetään innovaatioteollisuuteen”, Korpiluoto muotoilee.

Uusi Tehdas on suuri sali, jossa ei ole välisermejä. Huoneen toisella puolella Proakatemiasta valmistuneet Selina Kustula ja Mandi Gardemeister kehittelevät ideoita MustRide-startupiinsa. He ovat luomassa moottoripyöräilijöille yhteisöllistä karttapalvelua, jossa jaetaan vinkkejä, suunnitellaan reittejä ja tutustutaan toisiin motoristeihin.

Myös Korpiluoto kuulee heidän ideansa ja innostuu välittömästi. Hän vinkkaa kaksikolle erilaisia motoristikontakteja ja kertoo omista moottoripyöräkokemuksistaan.

On tavallinen päivä Uudella Tehtaalla.

TÄHTÄÄ EDELLÄKÄVIJÄKSI

Sellaiset kehityshankkeet, joita Tampereella tehdään, vaativat visiota tulevaisuudesta.

Tampereen yliopiston aluetieteen professori Markku Sotarauta kertoo, että Tampere valmistautuu tasohyppäykseen. Sotarauta osoittaa Sorin sillalta eteemme kohti ratakiskoja. ”Tähän pitäisi tulla kansi päälle ja tuohon areena”, hän kertoo piirrellessään sormellaan ilmaan kuvioita.

Sotarauta viittaa yhteen Tampereen näyttävimmistä suunnitelmista. Kaupungin halkaisevat ratakiskot peitetään kannella, jonka päälle rakennetaan muun muassa monitoimiareena, kerrostaloja ja hotelli – oikeastaan kokonainen kaupunginosa.

Toinen uusi kaupunginosa muodostuu Näsijärven rannalle. Ranta-Tampellaksi nimetty kohde asuttaa viidentoista vuoden päästä 3 500 tamperelaista.

Sotarauta selittää, että kaupungin suuret rakennusprojektit muodostavat yhdessä kokonaisuuden. ”Tunneli vapauttaa isot alueet Näsijärven rannasta asumiselle ja luo uusia mahdollisuuksia Särkänniemen kehittämiselle. Keskustan isot maanalaiset parkkitalot vähentävät autoja keskustasta ja tekevät näin tilaa ratikalle. Areena vahvistaa keskustan urheilu-, viihde- ja kulttuuritarjontaa.”

Ilmassa on tekemisen meininki. Sotarauta sanoo laskeneensa infrastruktuurihankkeiden yhteisinvestointimääräksi yli miljardi euroa ja kuvailee kaupungin mentaliteettia päättäväiseksi.  ”Ennusteiden mukaan aika moni suomalainen muuttaa kohti kaupunkeja. Tampereella halutaan tietysti, että he muuttaisivat tänne”, hän sanoo.

Yksi osoitus tästä asenteesta on Tampere3-projekti, jonka tuloksena Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu ovat yhdistymässä saman katon alle. Tavoitteena on nostaa Tampere koulutuksen edelläkävijäksi Suomessa.

Uuden yliopiston nimeämiseksi järjestettiin kesällä yleisökilpailu, jonka tuloksen julkistamista odotellaan vielä. Myös Sotarauta jätti oman ehdotuksensa.

”Suomen yhteiskunta- ja teknologiayliopisto. Nimenomaan Suomen – hätätilassa Tampereen”, hän virnistää.

Sotarauta on syntynyt Turussa. Kehun hänen nöyristelemättömyyttään.

”Tampereestahan puhutaan, että täällä ollaan vaatimattomia hämäläisiä, mutta se on kyllä katoavaa kansanperinnettä. Eihän tamperelaisista kuin vajaa puolet ole syntynyt täällä”, hän vastaa.

Vanhoissa symboleissa on kuitenkin edelleen vetovoimaa.

”Tietty Raimo Helminen ja Pikku Kakkosen Ransu -meininki on hyvä, se luo tunnelmaa.”

KUUNTELEVA KAUPUNKI

Kaupunki, jota asukkaat itse kehittävät on hyvä paikka asua, ajattelevat tamperelaiset kaupunkiaktiivit.

Hukkatila ry:n perustajajäsenet Heini Ylijoki ja Mikko Kyrönviita ovat elävöittäneet tamperelaista kaupunkikulttuuria vuodesta 2011. Yhdistyksen projekteissa kaupungin tyhjät tilat heräävät eloon, kun niille keksitään uusia käyttötarkoituksia.

Kun Hukkatila järjesti ensimmäisen tapahtumansa, Näsinpuiston puistokirppiksen, ei vastaavia tapahtumia Tampereella juurikaan ollut. Nyt yhteisöllisiä tapahtumia järjestetään aiempaa enemmän ja spontaanimmin.

”Eri kaupunginosissa on kyläjuhlan kaltaisia tapahtumia, uusimpina Tulli Block Party ja Tammelan korttelijuhlat. Ihmiset haluavat synnyttää naapuruston asukkaiden kesken kontakteja ja tarttuvat omaehtoisesti tekemiseen. Olemme menossa yhteisöllisemmän elämän suuntaan”, Ylijoki sanoo.

Tämä muutos on johtanut julkisen tilan vapautuneeseen ja kekseliääseen käyttöön. Siksi Kyrönviita on mietteliäs suurten rakennushankkeiden suhteen.

”Varmaan niitä tarvitaan, sillä Tampere kasvaa voimakkaasti. Jos ennusteena on 60 000 uutta asukasta vuoteen 2040 mennessä, niin jotain tarvitsee tietysti tehdä”, Kyrönviita toteaa.

Kaupunkitilassa muodostuu kuitenkin konflikti yksityisten toimijoiden, yhteisöllisen tilankäytön ja julkisen vallan välille. Eri ryhmillä on erilaisia käsityksiä siitä, kenelle kaupunki oikeastaan kuuluu ja mitä sille tulisi tehdä. Ranta-Tampellan luksusasuntoihin on varaa vain harvalla.

”On tärkeää miettiä, kenelle kaupunkia tehdään. Asuminen ja sen hinta tulee olemaan keskeisiä kysymyksiä”, Kyrönviita arvioi. ”Näillä on mahdollisuus olla hyviä hankkeita. Se edellyttää kuitenkin uusia yhteistyötapoja, jotta asukkaiden moninaisiin tarpeisiin voidaan vastata.".

Parhaimpien uudistuksien ei välttämättä tarvitse olla kovin suuria. Kyrönviita kertoo riemuitsevansa Vanhan kirjastotalon eteen tuoduista vaatimattomista skeittirakenteista.

”Kaupunkia kannattaa ajatella sisältäpäin [kaupunkilaisen silmin], eikä vain miettiä miltä asiat ulkopuolisille näyttävät”, Ylijoki sanoo.

Asukkaiden ääntä tarvitaan kaupungissa, joka tähtää korkealle.

Turku kuntoon! Näin Tampere vinkkaa.

"Turussa yhdistyvät meren ja joen läheisyys, vanha sivistys ja moderni, tiivis keskusta. Turun kannattaa tehdä yhteistyötä. Keskinäisiä vierailuja Tampereen kanssa voisi lisätä."

    Ville Korpiluoto

"Turku juuttuu pieniin peleihin ja sisäisiin kiistoihin eikä oikein saa uutta vaihdetta silmään. Ehkä vinkki olisi, että paikallisista kiistoista huolimatta on mahdollista viedä joitain isoja hankkeita eteenpäin yhdessä."

    Markku Sotarauta

"Turku on historiallisesti tärkeä kaupunki, ja siellä on kaikki edellytykset tehdä vaikka mitä. Kaupungin tulisi panostaa kaupunkilaisten kanssa yhdessä tekemiseen. Kannattaa kokeilla asioita ennakkoluulottomasti."

    Mikko Kyrönviita