Tiede
04.09.2013

Asumisen tutkija ammentaa lähiölaboratoriosta

Juuri väitellyt Jarkko Rasinkangas näkee kurjistuneillakin alueilla yllättävää potentiaalia.

Jarkko Rasinkangas myhäilee työhuoneellaan tyytyväisenä. Suurikokoisen Turun kaupunkialueen kartan alla istuva sosiaalipolitiikan tutkija on juuri saanut väitöskirjansa hyväksyttyä. Väitöstilaisuus meni Rasinkankaan mielestä mainiosti. Ja ennen kaikkea läpi.

Rasinkankaan väitöskirja tarkastelee sosiaalista eriytymistä Turun kaupunkiseudulla. Tutkijan luupin alla ovat asumisen alueelliset muutokset ja asumispreferenssit – siis se, missä eri sosiaaliryhmien turkulaiset asuvat ja missä he haluaisivat asua.

"Vastaväittäjäni, professori Maria Vaattovaara teki erittäin hyviä havaintoja – hän muun muassa nosti esille pohdinnan siitä, missä kohdin kaupunkialueiden eriytyminen muuttuu eriarvoistumiseksi."

Opiskelijoiden kaupunki

Eriytyminen ja eriarvoistuminen hahmottuvat paremmin, kun hypätään hetkeksi Helsinginkadun toiselle puolelle.

Ylioppilaskylä on asuinalue epätyypillisimmästä päästä. Se on sosiaalisesti niin yhtenäinen, että se piti jopa pudottaa pois Rasinkankaan aineistosta. "Yo-kylä on hyvä esimerkki kaupunginosasta, jonka status on betonoitu.

Alueella asuu aina samankaltaisia ihmisiä, vaikka väki sinällään vaihtuu", Rasinkangas täsmentää.

Jotain yhtä radikaalia voisi Turun mittakaavassa olla eläkeläiskylä, jonka asukkaaksi kelpuutettaisiin vain yli 65-vuotiaita.Rasinkankaan mukaan Sun City -henkiset hyvätuloisten ikääntyneiden kaupungit ovatkin maailmalla yleisiä, vaikkei moisia Suomessa näy.

Turussa eläkeläiset ja opiskelijat asuvat yllättävän lähellä toisiaan – kaupungin keskustassa.Yliopistoalueelta satamaan ulottuvan ydinkeskusta on tyypiltään urbaani asuinkunta, jolle tyypillistä ovat pienet asunnot sekä yksin- tai kaksinasuminen.

Rasinkankaan mukaan opiskelijat viihtyvät keskustan sykkeessä, ja kaupungin yli 30 000 opiskelijaa muokkaavat kaupunkikuvaa valtavasti.

Nuoret perheetkin viihtyvät keskusta-alueilla pitkään. Monelle vasta toisen lapsen syntymä on se rajapyykki, jonka jälkeen muutetaan esikaupunkimaisempaan ympäristöön.

Detroitin kohtalo?

Turun keskustan kohdalla on väläytelty jopa kauhukuvaa slummiutumisesta, kun hyvätuloinen keskiluokka pakkaa farmarinsa ja jäljelle jää vain pienituloisia asukkaita ja tyhjiä liiketiloja.Kaupunkitutkija tyrmää kuitenkin moisen skenaarion.

"Turussa keskusta-asuminen on ollut kautta historian varakkaiden ja arvostettujen ihmisten asia aina papistosta ja aatelistosta alkaen, ja keskustan viihtyvyyteen on satsattu viime aikoina paljon."

Turun keskusta onkin toistuvasti kaupungin halutuimpien asuinalueiden listalla ja yhden maamme harvojen kasvukeskusten ydin. Tyhjistä liiketiloista ei kannata tutkijan mukaan vetää liian voimakkaita johtopäätöksiä. Palveluiden tärkeydestä huolimatta asuminen ja kauppa ovat kaksi eri asiaa.

Tulevaisuutta kaupunkitutkija ei lähde ennustamaan. Turku on opiskelijakaupunkina vetovoimainen, mutta moni muuttaa työn perässä pääkaupunkiseudulle. Aivovuoto on jatkuvaa.

Turun vahvuuksista korostuvat pääkaupunkiseudun tasoa matalampina pysyneet asuinkustannukset. Työn Turusta löytävä vastavalmistunut voi onnitella itseään mukavan elintason lisäksi kohtuullisista etäisyyksistä.

"Turun alue tiivistyy ja hajautuu samanaikaisesti, mutta tiivistyminen on näistä kahdesta voimakkaampaa."

Lähiöiden uusi nousu

Halutuin asuinpaikka ei ole vakio, vaan se muuttuu hyvinkin radikaalisti ajan saatossa. Hyvä esimerkki on Port Arthurin idyllinen puukaupunginosa. Portsa on tutkijalle tuttu: hän asui siellä lapsena.

"Silloin Portsa oli huonomaineinen työläiskaupunginosa. Paljon porukkaa pienissä kämpissä."

Nykyisin Portsa on tukevan keskiluokkainen. Olennaista oli Rasinkankaan mukaan ihmisten itsensä tekemä muutos. Pehmeä gentrifikaatio lähtee siitä, että tietylle alueelle halutaan, ja sen status nousee kuin itsestään.

Rasinkangas ei ole varma, onnistuisiko samanlainen keikaus vaikkapa Varissuon suurlähiössä. Huonomaineisille alueille suunnatut tukitoimet eivät aina pysäytä kurjistumista, sillä tietyn alueen notkahtanut maine saattaa säilyä kokonaisen sukupolven mielessä.

Varissuo on Rasinkankaan mielestä eräänlainen laboratorio kaupunkitutkijoille. Alueen maine on kiirinyt pitkälle.

Asukkaiden haastatteluissa nousee toistuvasti esille se, että oma kotikaupunginosa on paljon mainettaan parempi paikka. Viesti on tutkijan mukaan niin sanotuissa huonomaineisissa lähiössä kaupungista toiseen sama.

Vaikka Varissuo nähdään maahanmuuttajien kautta, asuu siellä paljon alkuperäisiä asukkaita 1970-luvulta. Muualta tulleet muodostavat toisaalta selkeän enemmistön nuorimmissa ikäluokissa.

Suurlähiö onkin kantaväestön ja siirtolaisten sulatusuuni – ja monen mielestä maineestaan huolimatta varsin toimiva sellainen. Ongelmien kautta nähdyillä alueilla on oma potentiaalinsa.

"Juttelin erään New Yorkissa kesänsä viettäneen ihmisen kanssa. Hän oli kokenut Suomen suurkaupungin jälkeen liian hiljaiseksi, mutta kotikulmilla Varissuolla odotti mukavan tuntuinen vilinä", tutkija summaa.

Teksti ja kuva: Lauri Hannus