Tiede
11.04.2013

Eliitti omi velkakriisin

  • Aino Anttila teki gradunsa talouden poliittisuudesta. Hän tutki valtajulkisuuksia eli politiikan julkisuutta ja valtavirran mediajulkisuutta perehtymällä sekä eduskunnan täysistuntojen keskustelupöytäkirjoihin että Helsingin Sanomien velkakriisiuutisointiin.

Aino Anttila huomasi gradussaan, että kansalaisyhteiskunnan ääni loistaa poissaolollaan velkakriisijulkisuudessa.

"Talous on poliittista."

Otsikko komeilee keväällä sosiologiasta valmistuvan Aino Anttilan painomusteesta tuoreen gradun kannessa.

Väite tuntuu suurelta. Siihen lopputulokseen Anttila kuitenkin päätyi tutkiessaan velkakriisin poliittisia kiistoja suomalaisissa valtajulkisuuksissa.

Anttila kävi läpi Helsingin Sanomien taloussivujen sekä kotimaan ja ulkomaan osioiden uutisointia kriisistä vuosilta 2010-2011. Hän käytti aineistonaan myös eduskunnan täysistuntojen keskustelupöytäkirjoja.

Hän löysi mediakeskustelun huippuhetkien perusteella kolme kiistaa.

Keväällä 2010 keskustelu vakiintui Kreikan tukipakettia koskevaksi, ja saman vuoden syksyllä keskustelua hallitsi Irlannin pankkikriisi. Vuonna 2011 keskusteltiin Kreikan lainan vakuuksista, mikä kulminoitui eduskuntavaaleihin ja perussuomalaisten antamaan kritiikkiin tehdyistä päätöksistä ja politiikasta.

Kiinnostavaa oli, että valtajulkisuuksissa käydyssä keskustelussa asiantuntijoiden rooli oli pienempi kuin Anttila ensin oletti. Pääosassa ja äänessä olivat suomalaiset poliitikot – toisin sanoen eliitti.

"Kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta olivat puheissa näkymättömissä, vaikka on selvää, että talouskriisi kuohuttaa myös tavallisia ihmisiä", Anttila sanoo.

Anttilan mukaan niin sanotut mediavälitteiset vastajulkisuudet, joista hän nimeää esimerkiksi Voima-lehden, lähestyvät talouskriisiä myös muista näkökulmista. Valtamedioiden velkakriisiuutisoinnissa sen sijaan ruohonjuuritason näkökulmalle ei anneta tilaa.

"Poliitikkojen puheessa kansaa pyritään hallitsemaan ja määrittelemään. Todellista osallistamisen kulttuuria ei ole", Anttila sanoo.

Yhteinen hyvä muuttumassa

Anttila huomauttaa, että suomalaista talouskeskustelua on pidetty tavallisesti uusliberalismin sävyttämä teknis-rationaalisena puheena.

"Uusliberaalissa paradigmassa taloutta, asiantuntijuutta ja epäpoliittisuutta pidetään pätevyyden osoituksina sekä oikeanlaisina politiikan ja yhteiskunnallisen toiminnan tapoina. Tällöin yhteinen hyvä kumpuaa markkinavetoisesta ajattelutavasta", hän sanoo.

Anttila sanoo, että käsitykset yhteisestä hyvästä ohjailevat aina jossain määrin ihmisten tapaa argumentoida ja perustella mielipiteitään. Tutkimuksen teon alkutaipaleella hän olettikin, että kriisin ratkaisuksi tarjottaisiin talouskasvua, kilpailukyvyn parantamista ja voittojen saavuttamista.

"Se ei ollutkaan niin. Esiin nousi, miten kriisin aikana tulee noudattaa sääntöjä, olla tehokkaita ja noudattaa perinteitä."

Pian Anttila huomasi, että hänen tutkimustuloksensa osoittivat talouskriisin horjuttaneen myös tapoja käsittää yhteistä hyvää.

"Poliittisessa puheessa esiintyvät tunteet, omat kokemukset ja uudenlainen retoriikka kertovat muutoksesta. Kriisi on samalla myös uusliberalismin ja talousajattelua korostavan yhteiskunnan kriisi", Anttila kiteyttää.

Persujen nousu

Anttila huomasi, että Suomessa ja Euroopassa nähty populististen puolueitten kannatuksen nousu liittyy laajemmin edustuksellisen demokratian kriisiin.

"Ongelma on, että kansalaiset eivät koe tulleensa edustetuiksi. Valtavirtajulkisuus osaltaan vahvistaa, että kansalaisten ääni kuuluu vain lehtien mielipidepalstalla. Niin sanotuista tärkeistä asioista puhuttaessa kansalaisvaikuttamisen tie sulkeutuu."

Anttila hyödynsi gradussaan ranskalaisen politiikan tutkija Pierre Rosanvallonin ajatuksia demokratian kriisistä. Ajatusten mukaan ihminen ei ole passiivinen vaan demokratia muuttuva.

"Rosanvallonin mukaan populismi on äärimmäinen antidemokratia. Jos populistit pääsevät tavoitteeseensa, liike lakkaa olemasta. Tällöin populismi on osa itse ilmiötä. Se toimii vastauksena demokratiavajeen kokemukseen. Populisti myös itse sanoo, että 'herrat päättävät eikä sille mahda mitään'", Anttila summaa.

Anttila peräänkuuluttaisi valtavirtajulkisuuteen nykyistä enemmän myös kansalaisyhteiskunnan näkökulmaa ja moniäänisyyttä.

"Jotain kertoi esimerkiksi se, että Helsingin Sanomat ei uutisoinut opiskelijoiden kehysriihen alla järjestämää suurmielenosoitusta seuraavan päivän lehdessä ollenkaan."

TEKSTI: LAURA MYLLYMÄKI

KUVA: KRISTIAN TERVO