Tiede
28.04.2020

Etäily ei laske yhteiskunnan ulkonäkörimaa, päinvastoin: ”Nyt ollaan jopa tietoisempia omasta ulkonäöstä kuin aiemmin.”

Teksti:
Teemu Perhiö
Kuvat:
Iida Kukkonen
  • ”Video- ja kuvavälitteinen vuorovaikutus korostaa ulkonäön merkitystä, koska siitä puuttuu muita ulottuvuuksia”, Iida Kukkonen sanoo.

Ulkonäön parannusfiltteri päälle, valaistus kuntoon, taustalle designer-ryijy.

Tai sitten hiukset kampaamatta tiskivuoren eteen. Tarvitseeko etäkokoukseen tulla kauluspaita päällä?

Poikkeusaikana monen työt ja opiskelut toteutetaan etäyhteyksillä. Zoom-kokouksen gallerianäkymä avaa suomalaisten ulkonäkösuhdetta uudesta näkökulmasta.

Laskeeko yhteiskunnan ulkonäkörima, kun töitä tehdään kotoa käsin ilman fyysistä vuorovaikutusta?

Tohtorikoulutettava Iida Kukkonen on epäileväinen sen suhteen, että mitään pysyvää muutosta syntyisi. 

”Nyt ollaan jopa tietoisempia omasta ulkonäöstä kuin aiemmin.”

Kukkonen tekee väitöskirjaa Turun yliopiston taloussosiologian oppiaineeseen. Hän tutkii ulkonäköä eriarvoisuuden lähteenä työelämässä, sukupuolen näkökulmasta. 

Kansainvälisestä tutkimuksesta tiedetään jo, että ulkonäkö eriarvoistaa. Suomessa sitä on tutkittu vasta vähän.

”Vuosikymmeniä on tiedetty, että hyvännäköiset ihmiset saavat työhaastattelukutsuja enemmän, saavat helpommin töitä, etenevät urallaan nopeammin ja saavat enemmän palkkaa.”
 

Internetin alkuaikoina ajateltiin, että netti antaisi ihmisille mahdollisuuden tasavertaiseen kanssakäymiseen ulkonäöstä riippumatta.

Ihmisten piti vapautua ulkonäöstään. Kävikin ehkä päinvastoin. Samalla kun teknologia kehittyi ja älypuhelimet arkipäiväistyivät, ulkonäkö sai yhä enemmän merkitystä verkossa. 

”Video- ja kuvavälitteinen vuorovaikutus korostaa ulkonäön merkitystä, koska siitä puuttuu muita ulottuvuuksia”, Kukkonen sanoo. 

Kuten kaikessa muussakin sosiaalisessa kanssakäymisessä, se miltä pitäisi näyttää, riippuu siitä, kenen kanssa on tekemisissä. 

Pitää myös muistaa, että vaikka opiskelijayhteisö ja korkeakoulutetut voivat nyt poikkeus­tilassa tehdä töitä etäyhteyksin, monelle se ei ole mahdollista.

”Kaikkien ihmisten elämä ei ole muuttunut niin hirveästi, eikä ulkonäkösuhdekaan sen myötä.”
 

Nykyajassa ulkonäkö on korostunut enemmän kuin aikaisemmin historiassa. Ennen töitä tehtiin tuotannossa. Palvelualaistumisen ja kaupungistumisen myötä olemme yhä enemmän tekemisissä muiden ihmisten kanssa.

”Aineistossamme on metsuri, joka on tehnyt koko elämänsä metsurin töitä. Ei puut arvostele sun ulkonäköä. Tai maatilalla lehmät.”

Työelämän ulkonäkökeskeisyys ei vaikuta kovin reilulta, varsinkaan silloin jos ulkonäkö ei vaikuta itse työhön. 

Yksityisellä sektorilla ulkonäön merkitys korostuu. Esimerkiksi sairaanhoitajat voivat saada palautetta ulkonäöstään ja sen jälkeen moitteet pomolta.

”Ihmisten pitäisi saada keskittyä työhönsä.”

Yksittäinen yritys ei kuitenkaan välttämättä halua muuttaa toimintatapojaan, jos se pitää asiakasta kuninkaana. 

Muutos vaatii yhteiskunnallista keskustelua.
 

Kukkonen on työstänyt väitöskirjaansa osana laajempaa Outi Sarpilan vetämää projektia, jossa ovat mukana myös Tero Pajunen ja Erica Åberg. Projektin lopputyönä julkaistiin syksyllä 2019 kirja, joka sai paljon mediahuomiota.

Yleistajuisen Ulkonäköyhteiskunnan suosio ei tullut tekijöille täytenä yllätyksenä. Siihen oli varauduttu, Kukkonen kertoo.

”Mediaseksikäs aihe, joka koskettaa jollakin tapaa meitä kaikkia. Kaikilla on ulkonäkö.”

Uransa alkuvaiheessa olevalle tutkijalle mediahuomio on ollut stressaavaa, jokainen haastattelu jännittää. Julkiseen keskusteluun osallistuminen on kuitenkin ollut mielekästä ja palkitsevaa, ”tärkeä osa tutkijan työtä”.
 

Lue lisää

Haahuilu kielletty – näin elinikäinen oppiminen jätti sivistyspuheen ja muuttui kilpailukyvyn edistämiseksi

Ihmisten mielissä se vääntyi elinkautiseksi oppimiseksi. Niin paljon elinikäisestä oppimisesta puhuttiin 1990-luvulla. Nyt elinikäisestä oppimisesta on tehty jatkuvaa oppimista. Syynä on halu brändätä vanhat ajatukset uudelleen. (2/2020) 

Unelmointia huomisen maatilasta – tutkija kaipaa ankeiden tulevaisuuskuvien rinnalle valoa

Riikka Armanto tekee väitöskirja käsittelee maanviljelijöiden toimijuuden ja tulevaisuustietoisuuden vahvistamista. Millaisesta tulevaisuudesta viljelijät haaveilevat? (1/2020)

Ahdekaurio, keltamatara, ketoneilikka... Kaupunkiniityt kasveineen katoavat, mutta lampaista ja lehmistä voisi olla niiden pelastajiksi

Nuori tutkija -sarjan toisessa osassa matkataan väitöskirjatutkija Jussi Lampisen kanssa puistomäkeläiselle kalliokedolle. Miten niittykasvien käy, kun pusikkoituminen uhkaa niiden elinalueita? (6/2019)