Tiede
12.09.2019

Jos algoritmi tappaa, kuka on syyllinen? Nea Oljakka etsii vastausta tekoälyn rikosvastuuseen

Teksti & Kuvat:
Miika Tiainen
  • Nea Oljakka pitää varmana, että kohtaamme tulevaisuudessa tilanteita, jossa syylliseksi ei uskottavasti pystytä nimeämään ketään.

Rikos on tapahtunut. Syyllistä ei näy, sillä teoriassa se majailee bittiavaruudessa. Kun ihmisen ja tekemisen välille muodostuu uusi taso – tekoäly – on perinteinen rikosoikeus vaikeuksissa.

Mitä tapahtuu, kun ihmistä ei voida katsoa syylliseksi, mutta rikos näyttää tapahtuneen? Tähän väitöskirjatutkija Nea Oljakka etsii vastausta.

Filosofiaa, tekniikkaa, oikeustiedettä ja ripaus scifi-leffoja: siitä on Oljakan työ Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa tehty. Hän pitää varmana, että kohtaamme tulevaisuudessa tilanteita, jossa syylliseksi ei enää uskottavasti pystytä nimeämään ihmistä tai edes yritystä.

Ihmisen luomat algoritmit osaavat jo tätä nykyä luoda uusia algoritmeja. Siinä piilee yksi suuri syy ongelmaan.

”Kun algoritmit luovat yhä uusia algoritmeja vaikka neuroverkkojen tai syväoppimisen avulla, on koko homma jo kohta niin monimutkaista, ettei ihminen enää pysy perässä”, Oljakka toteaa.

Hyvänä esimerkkinä vastuun kohdentamisesta voidaan mainita lentokonevalmistaja Boeingin traagiset ongelmat 737 MAX -konetyypin kanssa. Asiakasyhtiöiden henkilökuntaa ei oltu koulutettu ymmärtämään riittävästi uuden sakkauksenestojärjestelmän MCAS:in toimintaa. Se johti kahdessa erillisessä onnettomuudessa lähes 350 ihmisen kuolemaan.

Autopilotin käyttöönotto oli valmistajan päätös, jolloin vastuun palauttaminen ihmisen toimintaan on vaivattomampaa.

”Kun tällaiset ratkaisut yleistyvät ja luovat jotain uutta itsensä päälle, ei syyllisten löytäminen enää olekaan niin helppoa.”

Piiloleikkiä algoritmin selän takana

Riita-asian voisi periaatteessa sopia ilman oikeudenkäyntiä, koska osapuolet ovat lähtökohtaisesti tasa-arvoisia. Algoritmi ja ihminen eivät sitä ole.

Vielä monimutkaisemmaksi asia muuttuu rikosoikeuden kohdalla. Kun tekoäly päätyy tekoon, joka ihmisen tekemänä olisi rikos, kuka on vastuussa?

Ihminen on Oljakan sanoin ”spesiaali”. Taustalla vaikuttavat vahvat teoreettiset perusteet: voimme aina valita toisin ja tehdä paremmin.

”Ansaitsemme rangaistuksen, jos feilaamme tuon mahdollisuuden ja teemme rikoksen.”

Rikosoikeuden oikeudenmukaisuus murtuu, jos ajatusta venytetään tilanteeseen, jossa emme oikeastaan ole voineet valita toisin, vaan tekoäly on tehnyt sen puolestamme.

Voisiko tekoäly joutua tulevaisuudessa oikeusvastuuseen? Sitä Oljakka on miettinyt paljon. Ainakin yrityksille uusi oikeussubjekti saattaisi tarjota porsaanreikiä.

”Voisiko algoritmin selän taakse piiloutua ja välttyä sitä kautta vastuulta? Pyrkisivätkö yritykset enää edes varmistamaan tietävänsä, mitä tapahtuu ja missä?”

Rikoslain muuttaminen ei välttämättä ratkaisisi tilannetta.

”Ehkä joudumme lähtemään liikkeelle algoritmien tarkasta sääntelystä: missä ne saavat olla ja mitä ne saavat tehdä. Tämä vaatisi kuitenkin laajaa kansainvälistä yhteistyötä.”

Kuka valvoisi ylikansallista tekoälyorganisaatiota, joka varmistaisi, että kaikki pelaisivat samoilla säännöillä?

Uhkana on myös valtioiden välinen kilpavarustelu. Verokeitaiden rinnalle voisivat saapua tekoälyparatiisit, joiden pyrkimyksenä on kerryttää kaikki liikenevä etu omiin taskuihin.

Euroopan unioni voisi Oljakan mielestä ottaa aloitteen lainsäädännön kehittämisessä. ”Esimerkiksi yhdysvaltalaiset suuryritykset joutuvat täällä toimiessaan noudattamaan EU:n lainsäädäntöä, kuten yleistä tietosuoja-asetusta. Se luo painetta myös EU:n ulkopuolelle näiden kysymysten miettimiseen.”

Dystopioiden maailma kiehtoo

Oljakka haluaisi yleisempää keskustelua teknologiasta ja sen rajoista yhteiskunnassa. Internet of things -aikana kaikki kodinesineet leivänpaahtimesta kuivausrumpuun ovat kytkettävissä nettiin. Silloin ne voi myös hakkeroida. Viimeksi uutisoitiin kaapatuista anustapeista.

”Haluammeko sitä todella kaikille elämänalueillemme? Jotkin alueet voisi pitää poissa verkosta”, Oljakka naurahtaa.

Visiot tekoälyn voittokulusta ovat kaikille tuttuja. Oljakka liittää keskustelun ihmisen vallanhaluun. Meitä kiehtoo leikkiä jumalaa ja luoda jotain ihmistä suurempaa. Usein kuvitelmissamme tekoäly kasvaa niin suureksi, ettei ihmiskunnalle siinä maailmassa ole enää tilaa.

Vaikka dystopiat kuuluvat ihmisluontoon, jaksaa Oljakka silti olla optimistinen. Tekoäly mahdollistaa hänen mukaansa valtavasti hyviä asioita, kunhan sitä käytetään oikein. Tekoäly on ensisijaisesti arkista.

”Mitä enemmän saamme automatisoitua mekaanista työtä, sitä enemmän vapautamme ihmisille aikaa tehdä jotain mielekkäämpää”, hän toteaa.

Tulevaisuuden lainsäädännön tekijöiksi tutkija toivoo ihmisiä, joilla on kyky kuvitella hyviä tulevaisuuksia.

”Tekoälyä voitaisiin käyttää tavalla, joka estää maailmanlopun!”

Lue lisää

Mikä ihmeen digitalisaatio?

Sigrid selvittää: mitä puhe digitalisaatiosta oikein tarkoittaa maailmassa, joka on jo digitoitu? (3/2016)

Kybersodan säännöt

Kyber oli budjettiriihien taikasana vuonna 2014. Kyberiskuilla on lukuisia etuja perinteiseen ruutiriehaan nähden: nettikiusa on edullista, tekijän identiteetin selvittäminen konstikasta. (5/2014)