Tiede
28.08.2020

Kiinatutkija Liisa Kauppila ei suostu ”sensuroimaan itseään”, mutta miettii sanansa tarkkaan – hänen väitöskirjansa käsittelee Kiinan nousua globaaliin keskiöön

Teksti & Kuvat:
Teemu Perhiö

Kun arktisen alueen jää sulaa ja koillisväylä aukeaa, Suomi saa uuden naapurin. Kiinan.

Idän suurvalta haluaa rakentaa laivareitin Eurooppaan ”jääsilkkitietä” pitkin. Toista logistiikkareittien verkostoa on rakennettu Keski-Aasian läpi jo vuodesta 2013. Uusi silkkitie on historian kallein rakennushanke.

Kiinan noustessa yhä suuremmaksi talousmahdiksi muun maailman varautuneisuus sitä kohtaan on kasvanut. Välien kärjistymisen saattoi havaita konkreettisesti Rovaniemellä 2019 Suomen isännöimässä arktisen neuvoston kokouksessa.

Yhdysvaltojen ulkoministeri piti puheenvuoron, joka oli tulkittavissa varoituksena Venäjälle ja Kiinalle. Yhteistyöjärjestöön hiipi turvallisuuspolitiikka. Trumpille arktis näyttäytyy luonnonresurssien aarreaittana ja suurvaltakilvoittelun kohteena. 

Kiinan tavoitteena on toki päästä globaaliin keskiöön. Sen Kiina tekee toiminnallisia talousalueita rakentamalla. Niin näkee tohtorikoulutettava Liisa Kauppila Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksesta. Hän tutkii jääsilkkitien kautta Kiinan nousua maailmantalouden keskeiseksi solmukohdaksi. 

Toiminnallisilla talousalueilla hän tarkoittaa ”alati muuttuvia virtojen tiloja”, jotka kytkevät Kiinan esimerkiksi Afrikkaan tai arktiselle alueelle. Näitä virtoja pitkin liikkuvat energia, teknologia ja tieto. Nyt tärkeitä ovat öljy ja uusiutuva energia.
 

Suomea jääsilkkitiessä kiinnostavat tietenkin mahdolliset investoinnit ja työt – sekä turismi. Kiinassa on parhaillaan menossa selkeä arktisen matkailun buumi. 

Jääsilkkitie voisi hyödyttää suomalaista teollisuutta: laivanrakennus- ja jäänmurto-osaaminen on Kiinaa kymmeniä vuosia edellä, Kauppila huomauttaa.

Julkisuudessa mahdollisista investointihankkeista on ollut esillä etenkin Jäämeren rata, junayhteys Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen. Siihen Kauppila suhtautuu kuitenkin pessimisesti.

”Suomi ei tule olemaan merkittävä lenkki logistisessa ketjussa, koska meillä ei ole rantaviivaa Jäämerellä. On kauhea rumba siirtää konttia laivasta junaan, ja se olisi ainoastaan järkevää, jos olisi Tallinnan tunneli.”

Senkin toteutumiseen hän suhtautuu skeptisesti. Liian iso hanke.

Sijoitukset suomalaiseen cleantechiin sen sijaan olisivat tervetulleita. Ne voisivat edistää myös vihreää vallankumousta Kiinassa.
 

Kiinan kasvaneet investoinnit huolettavat monia. Arktiksella pelätään ympäristön ja alkuperäiskansojen oikeuksien puolesta. Maan näkemykset geopolitiikasta ja ihmisoikeuksista poikkeavat läntisistä maista.

Kiina käyttää talouden kautta saamaansa valtaa siihen, että se odottaa kumppaneiltaan tukea Kiinalle tärkeissä teemoissa kuten Taiwanin kysymyksessä.

”Kiinassa on kirjoittamaton odotus vastavuoroisuudesta ja avunannosta toista kohtaan. Esimerkiksi [Ähtärin] pandat, kyllähän Kiina jotakin odottaa takaisin.”

Jos Suomen talous olisi nykyistä vahvemmin kytkeytynyt Kiinaan, meidän olisi vaikeampi nostaa kiusallisia aiheita esiin maiden välisessä kanssakäymisessä.

”Kasvaa se mahdollisuus olla rähmällään Kiinaa päin. Ja joidenkin mielestä olemme jo nyt – kauppasuhteet ovat aktiiviset ja olemme hyvin tietoisia ihmisoikeusloukkauksista, mutta Kiinaa ei silti ole pistetty boikottiin.”

Julkiseen keskusteluun Kauppila kaipaa avoimuutta. Pitäisi pystyä puhumaan jääsilkkitien hyvistä ja huonoista puolista vapaasti. Arktiksen kohdalla tulisi käydä laajaa keskustelua siitä, minkälaista taloustoimintaa alueelle halutaan. On tärkeää huomioida ihmisoikeudet ja ympäristö, kuten myös saamelaisten mielipiteet. 

”Kiinalaiset kyllä noudattavat säädöksiä täällä operoidessaan, siksi on tärkeää, että ympäristölainsäädäntö on kunnossa.”
 

Kauppilan mielenkiinto Kiinaa kohtaan syntyi kandityön myötä. 

Maailmanympärysmatkalla 2006 hän kiinnostui Kambodžasta, ja alkoi kirjoittaa kandia punaisten khmerien oikeudenkäynneistä. 

Punaiset khmerit pitivät valtaa Kambodzassa 1970-luvun lopulla. He tappoivat yli kaksi miljoonaa ihmistä tavoitellessaan utopistista agraariyhteiskuntaa. Kiina nousi oikeusprosessissa keskeisenä toimijana esiin. 

Maisterivaiheeseen Kauppila haki Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskukseen (CEAS), ja aloitti samalla kiinan kielen opinnot. Toinen maisteritutkinto tulevaisuuden tutkimuksen keskuksessa herätti mielenkiinnon arktista aluetta kohtaan. Väitöskirjankin aihe löytyi: jääsilkkitie.

Tutkimuksen teon aikana Kauppila on tehnyt kuusi kenttätyömatkaa Kiinaan. Paikan päällä hänellä on aina isäntäinstituutio, kuten kommunistisen puolueen alainen Kiinan yhteiskuntatieteiden akatemia.

”Se antaa luotettavuutta Kiinan näkökulmasta – heillä on jonkinlainen kontrolli siitä, missä liikun ja mitä teen.”

Suomalaisuudesta on ollut apua tutkimuksen teossa. Kiina kohtelee pohjoismaisia kumppaneitaan kunnioittavasti.

”Tiedän kyllä, mistä voin puhua missäkin tilanteessa, mutta olen ottanut tosi usein pohjoismaisen avoimuuden linjan. Jos sanon jotain kriittisempää, alleviivaan kuitenkin olevani Kiinan ystävä. Se on tasapainoilua.”

Haastateltavia on ollut hankala saada, ja osa suostuneistakin on voinut lakata vastaamasta sähköposteihin – ”tulkitsen, että ovat tulleet siihen tulokseen, että ei ole enää järkevää puhua”.

Joutuuko hän itse miettimään tutkimusta kirjoittaessa, miten asetella sanojaan?

”Varmaan se olisi monessa kohtaa järkevää, mutta en suostu itseäni sensuroimaan. Väikkärissäni on joitakin kohtia, joita edelleen mietin, että miten ne laittaisin. Että Kiinan tutkijana urani jatkuu hyvin.”

Tutkimuksen rakentavampi näkökulma Kiinaan voi helpottaa suhtautumista tutkijaan.

”Olisi haastavampi tilanne, jos työni pohjaisi äärimmäiseen rakenteellisen realismin teoriaan, jonka mukaan Kiinan nousu johtaa vääjäämättä suurvaltakonfliktiin.”

Tutkimuskohteena Kiina on alati muuttuva, dynaaminen. 

”Sen yhteiskunnan ymmärtäminen on elämän mittainen tehtävä.”
 

Lue lisää

Haahuilu kielletty – näin elinikäinen oppiminen jätti sivistyspuheen ja muuttui kilpailukyvyn edistämiseksi

Ihmisten mielissä se vääntyi elinkautiseksi oppimiseksi. Niin paljon elinikäisestä oppimisesta puhuttiin 1990-luvulla. Nyt elinikäisestä oppimisesta on tehty jatkuvaa oppimista. Syynä on halu brändätä vanhat ajatukset uudelleen. (2/2020) 

Ahdekaurio, keltamatara, ketoneilikka... Kaupunkiniityt kasveineen katoavat, mutta lampaista ja lehmistä voisi olla niiden pelastajiksi

Nuori tutkija -sarjan toisessa osassa matkataan väitöskirjatutkija Jussi Lampisen kanssa puistomäkeläiselle kalliokedolle. Miten niittykasvien käy, kun pusikkoituminen uhkaa niiden elinalueita? (6/2019)

Jos algoritmi tappaa, kuka on syyllinen? Nea Oljakka etsii vastausta tekoälyn rikosvastuuseen

Nuori tutkija -sarjan ensimmäisessä osassa haastateltiin Turun yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan väitöskirjaansa tekevää Nea Oljakkaa. Kun rikoksen tekijä onkin ihmisen sijaan tämän luoma tekoäly, mitä tapahtuu? Voisivatko yritykset käyttää algoritmejä vastuun välttelyyn? (5/2019)