Tiede
05.10.2012

Maailmankaikkeus mahtuu luentosarjaan

  • Maailmankaikkeuden ja maapallon luonnon kehitys alkuräjähdyksestä nykyhetkeen -kurssilla käydään läpi historiaa alkuräjähdyksestä kallioiden kehittymiseen ja kaupunkien syntyyn.

Mammuttikurssilla käydään läpi historia alkuräjähdyksestä nykyhetkeen. Tylkkäri otti selvää, miltä suuria maailmanselityksiä tarjoava kurssi kuulosti luonnontieteeseen perehtymättömän korvissa.

Kahdeksan opintopisteen luentosarja Maailmankaikkeuden ja maapallon luonnon kehitys alkuräjähdyksestä nykyhetkeen kokoaa massiivisen otsikon alle yhtä massiivisen tietopaketin. Keskiviikon 26.9. luennolla käsitellään maapallon rakenteen kehittymisen esivaiheita. Millaisia olivat maapallon kuoren ja mantereiden muodostumisen alkuvaiheet ja miten niistä saadaan tietoa?

Konvektiovirtaus, manttelikiila, magman differentiaatio, primitiiviset magmaattiset kaaret... Yleisö istuu hiljaa Publicumin salissa ja kuuntelee, kun lehtori Timo Kilpeläinen tiputtelee maapallon rakenteeseen liittyviä termejä.

Sanahirviöistä huolimatta Kilpeläinen saa asian kuulostamaan maallikolle ymmärrettävältä. Välillä asioihin perehdytään niin perinpohjaisesti, että tekisi jo mieli kirmata uusiin aiheisiin. Mutta tämähän on kurssin tarkoituskin: Syventää tietämystä vanhoista tutuista aiheista, jotta ne voidaan paremmin yhdistää muiden oppiaineiden tietoon.

Kurssilla luonnontieteilijät istuvat sulassa sovussa humanistien kanssa. Suurin osa tuntuu iltapäiväväsymyksestä ja luentosalin minimaalisista ikkunoista pilkistävästä harmaasta sadepäivästä huolimatta keskittyvän aiheeseen, oli se sitten osa pääaineopintoja tai lisä vapaasti valittaviin opintoihin. Kesken luennon puhelimeensa vastaava saa osakseen paheksuvia katseita ja päiden pyörittelyä.

Yleissivistystä ja

knoppitietoa

Maapallon rakenteiden syntyhistorian lisäksi luennolla nousee esille jännittäviä arkipäivän asioita. Kompassineula ei osoitakaan magneettiselle pohjoisnavalle vaan "pohjoinen" vaihtelee maankuoren magneettisuuden mukaan hieman eri suuntiin eri puolilla maapalloa.

Uutta ja ällistyttävää ovat myös stromatoliitit, leväkoloniat, jotka kykenevät kiteyttämään karboniittia ja luomaan siten "kasvavia kiviä". Vanhimmat löydetyt stromatoliitit ovat jopa 3,2 miljardia vuotta vanhoja.

Luonnonhistorian yleistiedon syventäminen on yksi kurssin tavoitteista ja muista tiedekunnista kurssille hakeutuukin alasta jo innostuneita opiskelijoita.

"Tämä on loistava tilaisuus päästä käsiksi muuten aika itsenäiseen luonnontieteiden tiedekuntaan. Vaikka olenkin humanisti, luonnontieteet, erityisesti fysiikka, kiinnostavat", sanoo mediatutkimusta opiskeleva Miikka Rusi.

Hän uskoo, että kurssin tiedot jäävät käyttämättä omissa opinnoissa, mutta ovat hyödyksi muuten. Hänelle kurssi on jatkumoa omatoimiselle harrastuneisuudelle luonnontieteen parissa.

Opetus liian

eriytynyttä

Kurssista vastaavan Maantieteen ja geologian laitoksen professori Matti Räsäsen mukaan monet kansainväliset ja kotimaiset koulutuksenarviointihankkeet ovat osoittaneet, että kouluopetus on liian eriyttävää. Kun opiskelija tulee koulusta, hänellä ei ole riittävää yleiskuvaa asioista. Räsäsen mielestä kurssille oli siis selvästi tarvetta.

"Eri alojen tietämys niveltyy toisten alojen tietämykseen yhä voimakkaammin. Ymmärtäminen vaatii eri alojen yhteistyötä."

Räsänen sanoo, että moisen kurssin koordinoinnissa on omat haasteensa. Hän epäilee, että kokonaisuuden hallitseminen on ollut syynä, ettei vastaavaa kurssia ole toteutettu aiemmin. Haastavinta on Räsäsen mukaan saada eri luennoitsijoiden aiheista yhtenäinen kokonaisuus toistamatta liikaa samoja asioita. Laitostenvälinen yhteistyökään ei aina ole helppoa.

"Nykyinen tuloskilpailu laitosten välillä aiheuttaa sitä, että aivan empimättä ei pistetä panoksia tällaiseen. Se vaatii yksilöitä, jotka ovat valmiita tähän."

Räsänen kaipaa vastaavanlaisia kursseja myös muihin tiedekuntiin ja myös tutkijakoulun tasolle.

Kurssi on ainoa laatuaan Suomessa. Räsäsen mukaan muissa suomalaisyliopistoissa ollaan oltu ajatuksesta innoissaan. Maailmalla vastaavankaltaisia "big history" -kursseja on pari–kolmekymmentä. Turun mallin mukaiset, monen luennoitsijan kokonaisuudet ovat kuitenkin harvinaisia.

Teksti: SAMPO ROUHIAINEN

Kuva: KRISTIAN TERVO