Tiede
12.05.2021

”Miksi emme ehkäisisi tuntoisten olentojen kärsimystä, jos se on mahdollista?” – väitöskirjatutkija Jenna Aarnio pohtii, miten villieläinten kärsimykseen tulisi suhtautua

Teksti & Kuvat:
Laura Millasnoore

Eläinoikeuskysymykset ovat siirtymässä aktivistipiireistä yhteiskunnan kaanoniin. 

Teurastamoilta julkaistut salakuvat ja kasvispainotteisten ruokavalioiden yleistyminen ovat aiheuttaneet keskustelua tuotantoeläinten asemasta. Kuluneena keväänä on puhuttanut myös lemmikkieläinten kohtelu, kun suojeluskoirakoulutuksen väkivaltaiset metodit vuosivat julkisuuteen.

Lemmikkien tai tuotantoeläinten kovakourainen kohtelu on helppo tuomita: koiraa ei saa lyödä eikä teurastettavaa eläintä turhaan stressata. Mutta millä tavoin meidän tulisi suhtautua villieläinten kärsimykseen?

Tätä tohtorikoulutettava Jenna Aarnio pohtii väitöstutkimuksessaan.

”Miksi emme ehkäisisi tuntoisten olentojen kärsimystä, jos se on mahdollista ilman kohtuuttomia uhrauksia?”

Aarnio tekee väitöskirjaa filosofian oppiaineeseen luonnonvaraisten eläinten kärsimykseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Kiinnostus aihetta kohtaan heräsi graduprosessin aikana. Aarnio huomasi, että villieläimet jäävät usein eläineettisten kysymysten ulkopuolelle.

”Usein ajatellaan, että luonto on ihanan idyllinen paikka, jossa eläimet saavat rauhassa toteuttaa itseään, vaikka näin ei välttämättä ole.”
 

Monen mielessä luontokappaleen kärsimykseen puuttuminen tarkoittaa vahingoittuneen eläimen lopettamista. Esimerkiksi autokoulussa meitä opetetaan varmistamaan, että yliajettu orava tai tuulilasiin törmännyt pikkulintu kuolee eikä jää tienposkeen kitumaan. Eläinsuojelulaki kuitenkin neuvoo ensisijaisesti auttamaan sairasta tai vahingoittunutta luonnonvaraista eläintä. 

Tappaminen esitetään monesti ratkaisuna myös cityketun kapiin ja keinona poistaa hirvi tai villisika kaupunkitilasta.

Tavallinen ihminen ei kuitenkaan kykene arvioimaan millainen elämä on elämisen arvoista, etenkään kun kyse on luonnonvaraisista eläimistä.

”Jopa helppohoitoista tautia sairastava eläin saa julkisessa keskustelussa usein tarpeettoman kuolemantuomion”, Aarnio pohtii.

Luonnosta ja sen suojelusta puhuttaessa keskiössä ovat yleensä nisäkkäät – hyönteiset kiinnostavat lähinnä silloin, kun niistä tai niiden puutteesta on välitöntä haittaa. Tunnemme sympatiaa etenkin kaukaisia lajeja kohtaan ja myötätunnon osoituksena saatamme ryhtyä kummeiksi sademetsille tai lumileopardeille.

Suhtautuminen kotoisampiin lajeihin vaihtelee. Sudet saattavat näyttäytyä itärajan yli tunkevina uhkina, kaupunkiketut mystisinä seikkailijoina, norpat luonnonsuojelun symboleina ja citykanit hautakiviä kaatavina vandaaleina. 

Ihmisten arkiset asenteet vaikuttavat paljon muiden eläinten asemaan. Suomessa esimerkiksi petopelko on mahdollistanut jopa uhanalaisten lajien, kuten suden, metsästämisen. Tänä keväänä uhanalaisten eläinten metsästyksen kieltävä kansalaisaloite keräsi tarvittavat 50 000 allekirjoitusta, ja etenee eduskunnan käsittelyyn.
 

Ei-luonnontieteellisen eläintutkimuksen piirissä tarkastellaan ihmisten asenteiden lisäksi monialaisesti eläinten ja ihmisten välisiä suhteita ja vuorovaikutusta. Ala kiinnostaa niin opinnäytetöitään tekeviä opiskelijoita kuin vanhempiakin tutkijoita. 

Suomessa eläintutkimus keskittyy enenevissä määrin Turkuun. Aarniokin on mukana Turun yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen verkostossa (TYKE), joka toimii humanistisessa tiedekunnassa.

”Koska ala on vasta saamassa jalansijaa, myös minun kaltaisillani nuorilla tutkijoilla on oikeasti mahdollisuuksia vaikuttaa keskustelun suuntaan.”
 

Lue lisää

Essee: Tiger King viihdyttää, mutta tahraa true crime -genren uhraamalla eläimet realityn alttarille

64 miljoonaa katsojaa saanut reality-sekoilu jättää rikoksen ja oikeat päähahmot sivuosaan, kirjoittaa Nora Khelif esseessään. (3/2020)