Tiede
24.09.2015

Mystiikasta valtavirtaan

Teksti:
Sanna Läylönen
Kuvat:
Aake Kinnunen

Jooga rantautui Suomeen 1800-luvun lopulla. Reiluun sataan vuoteen mahtuu salassa pidettyjä meditaatiosessioita, guruliikkeidenleviäminen ja joogan valtavirtaistuminen.

Joogasta kirjoitetaan sekä kansainvälisellä että paikallisella tasolla paljon: vuosittain julkaistaan lukuisia kirjoja, artikkeleita ja blogitekstejä. Viimeisen vuoden aikana joogakuvien lataaminen Instagramiin on kasvanut räjähdysmäisesti, ja voidaankin puhua ilmiöstä nimeltä Instagram-jooga.

Jooga kiinnostaa myös yliopistoissa. Akateeminen joogantutkimus alkoi jo 1700-luvun lopulla.

”Akateemisen joogantutkimukset juuret ovat orientalistisessa tutkimuksessa. Siirtomaavalta-aikoina brittitutkijat käänsivät sanskritia sekä tutkivat intialaista uskontoa ja intialaisia pyhiä tekstejä”, tutkija Matti Rautaniemi valottaa.

Åbo Akademin uskontotieteen oppiaineen jatko-opiskelija Matti Rautaniemi tekee väitöskirjaa joogan historiasta Suomessa. Rautaniemen väitöstutkimus sijoittuu modernin joogantutkimuksen kentälle.

”Moderni joogantutkimus syntyi 2000-luvun alussa. Klassisten lähteiden tutkimisen sijaan tutkijat tarkastelevat, millainen kansainvälinen ilmiö joogan harjoittaminen on.”

Väitöskirjaprojektin lisäksi Rautaniemi työskentelee freelance-toimittajana ja -suomentajana. Kirjoitukset ja käännökset käsittelevät uskonnon ja henkisyyden teemoja. Syyskuussa ilmestyy joogan maailmanlaajuista historiaa esittelevä populaari tietokirja Erakkomajoilta kuntosaleille – miten jooga valloitti maailman.

Teosofiaa ja suosion kasvua

Jooga saapui Suomeen teosofien mukana 1890-luvulla. Monet ajan suomalaistaiteilijat ja -kirjailijat olivat kiinnostuneita teosofiasta. Teosofeille jooga tarkoittaa meditaatiota ja mielen salattujen voimien aktivoimista.

”Teosofit ammensivat paljon intialaisesta uskonnosta omaan järjestelmäänsä, ja jooga oli yksi osa sitä. Harjoittaminen pidettiin salassa, koska käytetty tekniikka oli teosofien näkemyksen mukaan niin voimakas. Suomen teosofit perustivat vuonna 1907 virallisen yhdistyksen, joka alkoi aktiivisesti julkaista ja järjestää luentoja. Alan kirjallisuus levisi tehokkaasti ympäri Suomen.”

Maailmanlaajuisesti teosofit ovat vaikuttaneet joogan leviämiseen voimakkaasti. Suomen joogan historia ei ole siis poikkeuksellinen.

Tunnetumpi joogan historia Suomessa alkaa 1950-luvulla. Intialainen opettaja kävi opettamassa joogaa Hauholla. Jooga alkoi levitä eri puolille maata työväen- ja kansalaisopistojen kautta. Joogan suosio kasvoi. Harjoitusten fokus oli jooga-asennoissa.

”Suomen Joogaliitto perustettiin 1960-luvulla. Liitto halusi tehdä joogasta suomalaiseen kulttuuriin sopivan ja lääketieteen kannalta vakavasti otettavan harjoituksen. Jooga nähtiin yleishyödyllisenä itsehoitomenetelmänä, ja joogan mystisyydestä pyrittiin tietoisesti eroon.”

Guruliikkeitä ja nykyjoogaa

1970-luku toi Suomeen guruvetoisia liikkeitä kuten transsendenttisen mietiskelyn sekä Ananda Margan ja Hare Krishnan. Nämä liikkeet levisivät lähinnä pääkaupunkiseudulla.

”Tämä toiminta vetosi ennen kaikkea vastakulttuurista kiinnostuneisiin nuoriin ja opiskelijoihin. Liikkeissä oli mukana myös nykyisin tunnettuja muusikoita ja poliitikkoja”, Rautaniemi kuvailee guruliikkeiden toimintaan osallistuneita.

Nykyinen joogailmiö alkoi 90-luvulla. Astangajooga oli näyttävä joogatyyli, joka vetosi uudenlaiseen sukupolveen. Reilu 15 vuotta sitten alkoi uudenlainen kehitys: joogan opettaminen ammattimaistui.

”Kun joogan suosio kasvoi ja kasvoi, opettamista saattoi tehdä päätoimisesti. Opistojen joogakurssien rinnalle alkoi tulla yksittäisiä joogakouluja.”

Nykyajalle on tyypillistä, että uusia joogatyylejä ilmestyy tiuhaan, mikä näkyy myös Suomen joogatarjonnassa. Jooga on aina ollut monimuotoinen ilmiö, mutta nykyisin moninaisuus korostuu eri tavalla kuin ennen.

”Jooga voi olla uskonnollista, se voi olla elämäntapa tai yksi viikoittainen harjoitus. Tai sitten jotain siltä väliltä.”

Rautaniemelle jooga on sekä tutkimuskohde että henkilökohtainen harjoitus. Modernin joogantutkimuksen piirissä on erittäin yleistä, että tutkija itse on joogi tai joogaopettaja. Rautaniemen mukaan oma joogaharjoitus hyödyttää tutkimuksen tekemistä, koska hän ymmärtää ilmiötä sisältä käsin ja on jatkuvasti yhteydessä kenttään.

”Välillä toki tutkijoilla tulee vähän skismaa joogan harjoittajien kanssa, koska joogatutkimus voi kyseenalaistaa yleisiä uskomuksia joogasta ja nostaa esiin puolia, jotka ovat epämiellyttäviä. Itse olen tyypillinen nykyjoogi: teen tiettyjä harjoituksia, koska koen ne hyödyllisiksi.” •