Tiede
17.02.2021

Nämä neljä mekanismia auttavat stressistä palautumiseen – kohtuuttomat vaatimukset, kiire ja vähäiset resurssit eivät silti self-helpillä muuksi muutu, tutkija sanoo

Teksti:
Maria Mäkituomas
Kuvat:
Teemu Perhiö

Miten stressistä voi palautua, Elina Honkasalo?

Työn ja stressin mainitseminen samassa yhteydessä on uusi normaali, eikä syyttä.

Turun kauppakorkeakoulun tohtorikoulutettava Elina Honkasalo kertoo, että työstä aiheutuva stressi on lisääntynyt. Ja koska pitkittynyt stressi on haitallista, asialle pitäisi tehdä jotain.

Honkasalo tekee väitöskirjaa työstressistä palautumisesta. Aiheen pariin hänet ajoi huomio siitä, että joka puolelta kuului sama viesti: työuria pitäisi pidentää ja resursseja vähentää.

Ihmistä on kuitenkin turha yrittää muuttaa koneeksi. Sitä paitsi koneenkin akkuja täytyy ladata.
 

Miten stressistä sitten palautuu parhaiten? Honkasalon sanoin mitään valmista pakettiratkaisua ei ole, mutta eri keinoja on valtavasti.

Palauttava toiminta käynnistää yhden tai useamman psykologisen mekanismin, jotka auttavat purkamaan työn kuormitusta. 

Yksi mekanismeista on irtautuminen. Kokemuksen laukaisee jokin aktiviteetti, joka ei liity työntekoon. Luonnollisesti se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.

Toinen on rentoutuminen eli toiminta, joka ei vaadi älyllistä, fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista ponnistelua. Kokemuksen rentoutumisesta voivat antaa esimerkiksi musiikin kuunteleminen ja sohvalla makoilu.

Kolmas mekanismi liittyy taidonhallintaan. Uuden kielen opetteleminen omaksi iloksi tai jokin muu taitoja kehittävä harrastus tuo vastapainoa työlle.

Neljäntenä Honkasalo mainitsee, että kontrolli vapaa-aikaan edistää palautumista työstä: ”koska työn sisällön tai sen aikataulujen kontrollointi ei ole aina mahdollista, ihmisen olisi tärkeää saada hallita sitä, mitä hän vapaa-aikanaan tekee”.
 

Honkasalo aloitti väitöskirjansa teon vuonna 2018. Hän tutkii, voiko työstressistä palautumista edistää palautumisintervention avulla. Se on valmennus, jonka osanottajat harjoittelevat tietoisuustaitoja ja tekevät arvotyöskentelyä, jolla tarkoitetaan omien arvojen tunnistamista ja niiden mukaan toimimista arjessa. 

Palautumiskeinoista ja tietoisuustaidoista voi löytää avun lyhytaikaiseen kuormitukseen, ja niistä voi saada väliaikaista helpotusta vaikeassakin tilanteessa. Kohtuuttomat vaatimukset, kiire ja vähäiset resurssit eivät kuitenkaan self-helpillä muuksi muutu.

”Yksilön tehtävänä on varata aikaa palautumiselle. Niin on kuitenkin vaikeaa tehdä, jos organisaation rakenne ja toimintamalli eivät sitä salli.”

Kiireisissä elämäntilanteissa pitäisi saada joustoa. Haitallisia toimintakulttuureja tulisi muuttaa. Työnantajan kanssa voi esimerkiksi sopia, että arkisin ollaan vain tiettynä aikana tavoitettavissa. Palautumisen näkökulmasta olisi tärkeää erottaa selvästi se, milloin on työtä ja milloin vapaa-aikaa.

”Mielekäskin työ kuormittaa.”
 

Honkasalo arvelee, että pandemia-aika on voimistanut työ- ja opiskelustressiä entisestään. Monet pelkäävät työllistymisensä tai työpaikkansa säilymisen puolesta. Yksiä ahdistavat jatkuva etäily ja digivälineiden käyttö, toisia suojavälineet, joita ei ennen tarvittu.

Kun työpuhelinta ja -konetta säilyttää kotona, houkutus sähköpostien tarkistamiseen työajan ulkopuolella on suuri. Samaan tapaan tekemättömät tehtävät ovat jatkuvasti opiskelijan käden ulottuvilla.

Opiskelijoiden voi ajatella olevan moninkertaisen kuormituksen alaisina. Täyspäiväisen opiskelun ohella monet käyvät töissä, ja vapaa-ajan rajat usein hämärtyvät.

Honkasalo uskaltaa rinnastaa työ- ja opiskelustressiä sen verran keskenään, että samat palautumiskeinot varmasti auttavat molempiin.

”Liikunta ja sosiaaliset kontaktit auttavat suurinta osaa ihmisistä palautumaan”, Honkasalo neuvoo.

”Molempien on kuitenkin oltava luonteeltaan miellyttäviä ja määrältään sopivia.”
 

Lue lisää

Haahuilu kielletty – näin elinikäinen oppiminen jätti sivistyspuheen ja muuttui kilpailukyvyn edistämiseksi

Tutkija toivoo, ettei elinikäinen oppiminen unohda ihmisten erilaisuutta. (2/2020)