Tiede
03.12.2014

Onnellisuuden kytkentä

Teksti:
Lauri Hannus
Grafiikat:
Anja Karppinen

Teknologiatuotteiden mainokset lupaavat meille onnea, rauhallisuutta ja energiaa.
Seuraava askel on älylaite, joka antaa näitä aivan kirjaimellisesti.

Ei liene pelkkää sattumaa, että Thyncin viileäntyylikkäät nettisivut luovat välittömiä mielleyhtymiä elokuvaan Her (2013). Spike Jonzen tarinassa älykäs käyttöjärjestelmä antoi ressukkamies Theodore Twomblylle sekä rakkautta että epätoivoa.

Tekoäly auttoi masentunutta löytämään itsensä ja kaltaisensa. Se ravisteli hereille ja antoi onnen.

Teknologiayritys Thync haluaa tehdä hieman vastaavan tempun oikeassa elämässä. Laitteella ei toki ole elokuvasta poiketen tietoisuutta. Eikä se huokaile Scarlett Johanssonin kujeilevalla äänellä.

Thyncin tuleva tuote on älypuhelimella ohjailtava stimulaattori, joka valmistajiensa mukaan vaikuttaa aivoihin sähkömagneettisilla impulsseilla ja jonka tarkoituksena on saada meidät voimaan paremmin, tai oikeastaan tahtomme mukaisesti.

Käytännössä se tarkoittaa kahta asentoa: parasta mahdollista työtehoa ja lupsakkaa rentoutumista. Thync lupaa meille sekä aamukahvia että saunakaljaa – napin painalluksella.

Ajatus tajunnan sopiviin sfääreihin tahdistavien sensorien kytkemisestä päähän on lähtökohtaisesti hieman epäilyttävä.

Tätä epäilyä vastaan suunnattu Thyncin mainosvideo muistuttaakin meitä siitä, miten suuri osa arkirutiineistamme aamulenkistä aina yömyöhään luettuun romaaniin tähtää pohjimmiltaan omaan aivotoimintaan vaikuttamiseen.

Triathlonilla hikoileva poliitikko ja porttikongin pössyttelijä ovat sikäli samanlaisia, että molemmat tavoittelevat tiettyä haluttua olotilaa kemiallisesti. Thyncin visioissa on maailma, jossa omia aivoja ohjaillaan ilman välikäsiä.  

Mainosvideo lupaa meille muutakin kuin vetreän ja pullantuoksuisen olon. Thync ei ole päähän puettava mielialalääke, vaan sen tarkoituksena on saada ihmiset ”saavuttamaan enemmän”.

Thyncin taustalla ovat yhdysvaltalaisten menestysyliopistojen MIT:n, Harvardin ja Stanfordin tutkijat. Se on korkeimman tason start-up.

Tuotteeseen uskotaan myös sijoittajapiireissä. Lokakuuhun alkuun mennessä Thync oli kerännyt 13 miljoonan dollarin rahoituspotin. Teknologiasijoitusyritys Khosla Venturesin Samir Kaul perusteli rahoituspäätöstään sillä, että ”ihmiset haluavat kontrolloida kehoaan ja mieltään yhä enemmän ja enemmän”.

Arveluttava metodi

Thyncin vaikuttamisperiaatteena on mystisen applemaisesti nimetty U+.  Vaikuttamismekanismi perustuu kallon läpi annettavaan ultraääneen, suoraan aivoihin suunnattavaan tasavirtaan ja muihin sähkövirtaa hyödyntäviin hermosolujen stimulointimenetelmiin.

Alueella on tehty tutkimusta viime aikoina runsaasti, sillä yllä mainituista metodeista toivotaan uusia hoitovaihtoehtoja muun muassa Parkinsonin ja Alzheimerin tauteihin. Terveiden ihmisten aivojen nikkarointi on yritys saada tutkimusala poikimaan lisää rahaa.

Turun yliopistollisen keskussairaalan kliinisen neurofysiologian professori Satu Jääskeläinen vastaa tiedusteluihin sähköpostitse. Hän ei ole erityisen innoissaan aiheen saamasta julkisuudesta.

Jääskeläisen mukaan neuromodulaation saralta tietoa on pääasiassa eläinkokeista, ja vaikuttavuus ihmisten osalta on todistamatta.

”On aivan liian varhaista ja täysin epäeettistä tehdä aggressiivista nettimarkkinointia tällaisella laitteella, jonka turvallisuudesta tai tehosta ei ole juuri mitään tietoa ihmisillä”, Jääskeläinen toteaa.

Jääskeläinen pitää Thyncin tuotelanseerausta vastuuttomana.

”Menetelmä ansaitsee toki jatkotutkimuksia, mutta suurin osa hommasta on vielä tekemättä. Myyntituote se ei missään tapauksessa ole vielä vuosiin.”

Yritys aikoo kaikesta huolimatta ohittaa jäykän tieteellisen metodin: bluetooth-liitännällä varustettu kuluttajalaite aiotaan tuoda markkinoille vuoden 2015 aikana.

Bostonissa majaansa pitävä yritys ilmoittaa testanneensa laitettaan verkkolähteiden mukaan yli kahdella tuhannella vapaaehtoisella.  Moista määrää ihmiskokeita ei tehdä aivan pikkurahojen toivossa.

Professori Jääskeläisen arvio Thyncistä on yrityksen kovista taustoista huolimatta pessimistinen. Hän varoittaa, että kyseessä saattaa olla uusi Valkee: tieteen sääntöjen ohitse brändätty hypelaite.

”Yhtään satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta ei laitteesta taida löytyä. Tässä voi olla kyseessä uusi ’korvalamppuhoito’, siis ’innovaatio’, joka on todettu täydeksi huuhaaksi, vaikka sitäkin on myyty jo vuosia Finnairin lennoilla masennuksen tehokkaana hoitolaitteena.”

Aiheesta löytyy myös huipputiedelehti Naturessa julkaistu tieteellinen artikkeli, joka on linkitetty myös Thyncin sivuille. Vakuuttavassa julkaisussa häiritsee vain yksi asia: se nojaa pelkkiin eläinkokeisiin.

Toistaiseksi saatavilla on vain yhden koehenkilön lausunto. Talouslehti Bloomberg Businessweekin toimittaja Brad Stone on päässyt kokeilemaan laitteen prototyyppiä. Stone kertoo 12 minuutin mittaisen “rentoutusaallon” sulattaneen stressikimpun tunteen vatsasta.

Vaikka Thyncin soveltavan metodin on kerrottu voivan aiheuttaa myös epämiellyttäviä sivuvaikutuksia, Stone ei sellaisia raportoi. Päällimmäiseksi tunteeksi prototyyppivaiheen laitteesta jää innostus.

Kärähtämisvaara

Aalto-yliopiston akatemiaprofessori Risto Ilmoniemi on sekä tutkinut aivoja pitkään että perustanut Nexstim-nimisen yrityksen, joka kehittää  aivojen magneettistimulaatiota diagnoosi- ja  hoitomenetelmänä.

Aivojen fysiologiaan perehtynyt professori vakuuttaa aivojen magneetti- ja sähköstimulaation olevan jo lähitulevaisuudessa lääketieteen arkea.  

”Ala omaa suuret mahdollisuudet muun muassa aivohalvauksen, tinnituksen ja masennuksen hoidossa. Depression hoitometodi on jo saanut joissain maissa viranomaishyväksynnän.”

Thyncin käyttämää heikkoa sähköstimulaatiota paljon voimakkaampi magneettistimulaatio  on parhaimmillaan yksinkertainen ja helposti todettavissa: kun annetaan magneettistimulaatiopulssi sopivaan kohtaan liikeaivokuorelle, sormi heilahtaa.

Huuhaasta neuromodulaatiossa ei siis ole kyse. Thyncin lanseerausta Ilmoniemi pitää silti vähintäänkin ongelmallisena.

Pitkään alan tutkimusta tehneelle professorille terveille aikuisille myytävä laite näyttäytyy turhana ja potentiaalisesti jopa haitallisena.

”Terveellä ihmisellä aivot hakeutuvat koko ajan kohti optimitilaa. Kun sinne työnnetään sähköä, ensimmäinen veikkaus on, että mennään huonompaan suuntaan. Vaatii huolellista ja perusteellista tutkimusta, ennen kuin löydetään oikeat stimulointitavat ja -kohteet, jos sellaisia Thyncin menetelmällä on ylipäänsäkään löydettävissä.”

Yrityksen linkittämät tutkimustulokset eivät Ilmoniemen mukaan tue väitettä, että laitteesta olisi hyötyjä käyttäjille.

”Tuote jäi aika epäselväksi. Lisäksi sivuilla mainittu ultraääni on vaikuttamistapana melko kyseenalainen, eikä sitä ei ole testattu kuin hiirillä. ”

Olennaista onkin erotella toisistaan kolme aivoihin vaikuttavaa, keskenään täysin erilaista hoitomuotoa.

Magneettistimulaatio on tehokas, mutta kallis ja siksi vaikeasti kuluttajalaitteisiin soveltuva metodi. Sähköstimulaatio on halvempaa, mutta vähemmän tehokasta, sillä ihon läpi ei voi syöttää haitatta kuin hyvin heikkoa sähkövirtaa.  

Ultraäänen antaminen aivoihin taas on vasta vähän tutkittua ja potentiaalisesti vaarallista.

Philips Medical Systems -yritys on kehittänyt Suomessa ultraääntä käytettäväksi ilman leikkausta tapahtuvaan syöpäkasvainten tuhoamiseen. Itse magneetti- ja sähköstimulaation koehenkilönä toiminut professori Ilmoniemi toteaa, ettei nykytiedoilla lähtisi aivoihin annettavan ultraäänen koehenkilöksi.

Magneettistimulaatiota ovat saaneet jo luultavasti miljoonat ihmiset, eikä minkäänlaisia yllättäviä sivuvaikutuksia ole havaittu.

Magneettistimulaatioterapian yleinen vaikutustapa on Ilmoniemen mukaan se, että sen avulla aivokuori voidaan saada herkemmäksi tai epäherkemmäksi tuleville ärsykkeille.

Yleiskäyttöiset magneettiterapialaitteet maksavat useita satoja tuhansia euroja. Toisaalta Yhdysvalloissa edullisempi kannettava laite migreenin kotihoitoon on jo saanut myyntiluvan.

Thyncin taustalla voi olla samanlainen ajatus, mutta mitään hyötyjä terveille ihmisille ei ole vielä osoitettu.

Sairaille, esimerkiksi depressiosta kärsiville, on kyllä raportoitu hyötyä heikoillakin virroilla toimivasta sähköstimulaatiosta, mutta tätäkään ei ole vielä kiistattomasti todistettu.  

Ilmoniemeä arveluttaa Thyncissa sama kuin Jääskeläistä: se, että sitä markkinoidaan harhaanjohtavilla väitteillä. Toisaalta riskitkin ovat pieniä.

”Riskinä voi lähinnä olla päänahan kärähtäminen, jos virtaa syötetään liian kauan tai jos elektrodikontaktin alue jää pieneksi. Viikkokausia jatkuvan käytön riskit aivoille ovat edelleen arvelujen varassa.”  

”Plasebovaikutus voi toimia niinkin, että pelkkä laite päässä piristää. Tyytyväisiä asiakkaita tulee varmasti löytymään, ja muista syistä tapahtuva voinnin kohentuminen laitetaan helposti markkinoinnissa laitteen piikkiin.”

Juodaanhan kahviakin

Älypuhelimella tapahtuva omien aivojen sähköinen ohjailu ei ole teknologisesti aivan yksinkertainen suoritus. Ihmisten aivot ovat keskenään erilaisia, ja jo pääkallon muoto ja koko aiheuttavat haasteita.

Thyncin puuhamiehet ovat silti luottavaisia. Yhtiön perustaja Jamie Taylor kertoo Boston.com -verkkolehden haastattelussa, että yhtiön laite perustuu silkkaan tietoon aivojen toiminnasta.

Laitteelle haetaan myös Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n hyväksyntää.

Thync saattaa olla tulevien vuosien suuri menestystarina. Se saattaa myös jäädä suutariksi ja lisäksi poikia oikeuskanteita lakiherkässä kotimaassaan.

Näyttöjen kyseenalaisuudesta huolimatta terveiden ihmisten aivohakkerointi on luultavasti tullut jäädäkseen. Muse, Emotiv ja Brainbot ovat kaikki Thyncin kilpailijoita, jotka markkinoivat omia aivoihin vaikuttavia kuluttajalaitteitaan.    

Alalla on myös omat keskustelufooruminsa, joilla vaihdetaan neuronikkaroinnin tee-se-itse-reseptejä. Tunnelma vaihtelee foliohattuilusta start-up-vimmaan.

Sijoittajienkin innostus on helppo ymmärtää, sillä pitkäkestoinen työteho ja rivakka rentoutuminen ovat saman kolikon kääntöpuolia.

Toimiva terveiden aikuisten neuromodulaattori olisi enemmän kuin pelkkä kuluttajatuote. Se kiinnostaisi myös sellaisia tahoja, jotka haluavat saada kalliista työvoimasta kaiken irti.