Tiede
30.10.2013

Rakkausliittoja ja ikuista kadotusta

Filosofian tohtori Tom Linkinen pureutui väitöstutkimuksessaan samaa sukupuolta olleiden suhteisiin myöhäiskeskiajan Englannissa. Ajan tuomitsevan ja pelkoa ruokkivan aineiston laskoksista paljastui mielenkiintoisia ihmiskohtaloita sekä kiehtovia poikkeamia normista.

Tom Linkinen tähdentää haastattelun aluksi, että keskiaikainen maailmankuva oli perustuksiltaan tyystin erilainen verrattuna omaamme. Sellaista asiaa, jonka ymmärrämme nykypäivänä homoseksuaaliseksi identiteetiksi, ei ollut olemassakaan.

"Käsitykset rakentuvat tyystin eri tavalla, eikä yhdistävää tekijää asenteiden taustalta välttämättä löydy. Mutta julkisessa keskustelussa homoseksuaalisuutta vastustavien ajatukset voivat ilmetä samankaltaisina: kieltämisen keinot ovat edelleen muun muassa naurunalaiseksi tekemistä sekä luonnonvastaiseksi leimaamista", tutkija avaa.

Linkisen tutkimusta lukiessa järkyttyy erityisesti siitä, miten samankaltaisina argumentit toistuvat edelleen nykyisessä sukupuolineutraalia avioliittolakia koskevassa keskustelussa.

"Luonnottomuus-argumenttiin törmää edelleenkin jatkuvasti. Erityisesti sen kohdalla pyörittelen epäuskoisena päätäni, että keksitte sitten pyörän uudelleen. Kysehän on pelkästä kehäpäätelmästä", Linkinen huokaa keskustelumme kääntyessä hetkeksi nykyiseen asenneilmapiiriin.

Syntisiä ja sodomiittikuninkaita

Homoseksuaalisuus käsitettiin keskiajalla luonnonvastaiseksi synniksi, joskus murhaakin raskauttavammaksi teoksi.

"Luonnonvastainen synti oli aikalaiskäsite ei-normatiiviselle seksille. Se oli jotakin todella hirveää. Luonnonjärjestys käsitettiin Jumalan luomaksi, eli jumalalliseksi ja pyhäksi. Kahden miehen tai kahden naisen välinen seksi oli tällä logiikalla hirvein kuviteltavissa oleva teko", Linkinen sanoo.

"Synnin tekeminen, tai edes sen ajatteleminen, himoitseminen, ymmärrettiin aukottomasti vääräksi. Luojajumala oli kyseenalaistamaton."

Homoseksuaalisuutta vastaan propagoitiin pelkoa ja inhoa ruokkivalla kuvastolla. Miestenvälinen rakkaus sai tulikivenkatkuisen käsittelyn monissa keskiajan helvetti-kuvauksissa. Toinen torjunnan keino oli jo tuolloin naurunalaiseksi tekeminen. Sukupuolirooleja rikkovista hahmoista tehtiin pilkkaa.

"Ajan lähteissä esiintyy seksuaalisia tekoja miesten kanssa tekevä tai sellaisia himoitseva karikatyyri. Tällainen naismainen, keikaroiva hahmo. Kuulostaa melko tutulta edelleen, eikö?", tutkija naurahtaa.

"Esimerkiksi Geoffrey Chauserin Canterburyn tarinoissa anepapin hahmo on tällainen kimeä-ääninen, viimeisen muodin mukaan pukeutuva karikatyyri. Chauserin tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin kritisoida hahmolla ajan vakiintunutta kirkkoinstituutiota ja tekopyhyyttä."

Ehkäpä kiintoisimmat ajan esimerkkikertomukset koskevat kahta 1300-luvun hallitsijaa. Rikhard II:n ja Edward II:n miesrakastajat mainitaan lukuisissa lähteissä. Juorut saattavat selittyä myös poliittisten vastustajien aloittamana mustamaalauksena.

"Rikhard II:sta sekä Edward II:sta on lukuisia kronikkamerkintöjä, joissa heidät leimataan 'sodomiittikuninkaiksi'. Lähteiden perusteella voi pitää kuitenkin melko todennäköisenä, että Edward II:lla oli läheisen ystävänsä kanssa suhde myös seksuaalisessa mielessä."

Vaikka Linkinen keskittyi tutkimuksessaan englantilaiseen aineistoon, hänen tiedossaan on ainakin yksi keskiaikainen tapaus myös nykyisen Suomen kamaralta.

"Maunu Eerikinpoika oli Ruotsin kuningas 1300-luvulla. Pahat kielet väittivät, että hänellä oli nuori rakastaja, Pentti Algotinpoika. Maunu antoi hänelle kaikenlaisia aatelisarvoja, ja nimitti Algotinpojan muun muassa Suomen herttuaksi. Jos juorut pitävät paikkaansa, on kuninkaan poikaystävä asunut jossakin vaiheessa Turun linnassa."

Vaikka Linkisen tutkimat englantilaiset hallitsijat ja heidän rakastajansa kokivat väkivaltaisen kuoleman, rikoslakiin homoseksuaalisuus tuli Englannissa vasta 1500-luvulla. Itse teosta tavatut miehet tuomittiin lain säätämisestä lähtien kuolemaan roviolla.

Kirkkovihittyjä ystävyysliittoja – vai jotakin enemmän?

Linkisen tutkimus otti uuden suunnan hänen tutustuttuaan edesmenneen brittihistorioitsija Alan Brayn The Friend -teokseen. Bray tutki liittoja, joita ylistettiin keskiaikaisissa teoksissa syvänä rakkaussuhteena.

"Kun puhuttiin seksistä, sävy oli aina tuomitseva. Mutta keskiajalta aina 1800-luvulle saakka tunnetaan miestenkeskisiä ja naistenkeskisiä kirkossa vihittyjä liittoja. Tällaiset romanssikirjallisuudessa ja pyhimyselämäkerroissa esitetyt ystävyysliitot olivat ajan käsityksen mukaan syvintä ja ylistetyintä rakkautta", Linkinen kertoo.

"Ajan kirjallisuuden ohella myös hautakiviin on kuvattu miespareja. Istanbuliin, silloiseen Konstantinopoliin, haudattiin kaksi ritaria, joiden tiedetään eläneen koko elämänsä yhdessä. Toisella heistä oli vaimo, toisella ei."

Miesten ystävyysliittoja ei kuvattu milloinkaan seksuaalisina suhteina. Tutkija toteaa kuitenkin, että mahdollisuuksien historian puitteissa on kiinnostavaa pohtia, olivatko jotkin suhteista jotakin muuta kuin toverillista kumppanuutta.

Teksti: Jaakko Mikkola

Kuva: Lauri Hannus