Tiede
10.12.2019

Suomi24:stä Jodeliin – verkkokeskustelujen historia paljasti tutkijalle, että ”aika vähän mikään on muuttunut”

Teksti & Kuvat:
Miika Tiainen

Nykyopiskelijalle Suomi24 saattaa tuntua antiikkiselta Jodelilta.

Elina Vaahensalolle se on työympäristö, jonka luonnetta on mahdotonta yleistää. Hän tekee väitöskirjaansa humanistisen tiedekunnan Porin yksikössä.

Vaahensalo kertoo verkkokeskustelujen historian läpikäynnin paljastaneen sen, että ylipäätään ”aika vähän mikään on muuttunut”. Verkossa keskusteleminen ilmiönä on laajentunut ja arkipäiväistynyt, mutta lopulta samat asiat, jotka ovat mietityttäneet 20 tai 30 vuotta sitten, mietityttävät edelleen.

Vaahensalo tutkii, miten verkkokeskustelut toimivat; miten foorumeilla rakennetaan omaa ja muiden ryhmäidentiteettiä ja suljetaan muita keskustelijoita ulos. Hän on kehittänyt tutkimusta varten termin ”toiseuttava keskustelukulttuuri”.

Muita poissulkeva keskustelu voi olla hyvin maltillistakin. 

”Verkkokeskusteluissa käytettävät vahingolliset stereotypiat eivät välttämättä heti näyttäydy kauhean aggressiivisina.” 

Siksi vihapuhe ei terminä sopinut Vaahensalon tutkimuskäyttöön.

”Sanana se mielletään avoimen aggressiiviseksi ja vihamieliseksi.”

Vaahensalo on kirjoittanut yhdessä kahden muun Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin tutkijan, Jaakko Suomisen ja Petri Saarikosken, kanssa vastikään ilmestyneen kirjan Digitaalisia kohtaamisia (Gaudeamus 2019).

Kirjassa tarkastellaan suomalaisten verkkokeskustelujen historiaa 1980-luvulta tähän päivään.
 

Monet verkkokeskustelufoorumit, kuten vaikkapa BBS-purkit, Usenet ja IRC:kin ovat olleet Vaahensalon mukaan leimallisesti nuorten ihmisten keskustelukanavia.

Monesti niitä on lakattu käyttämästä aikuisuuden kynnyksellä. Sama ilmiö näkyy nykypäivänä eri sovellusten suosiossa.

Vaikka foorumeita kuolee ja katoaa, monet niistä kulkevat käyttäjien mukana. Hyviä esimerkkejä ovat harrastusfoorumit. 

”Jos harrastus pysyy koko elämän mukana, niin silloin myös pysytään niillä foorumeilla, joilla on oltu.”

Foorumeilta haetaan vastapainoa sosiaaliselle medialle, jossa on pakko olla enemmän tai vähemmän omana itsenään.

Monet suhtautuvat epäilevästi sosiaalisen median jättien toimintaan. Miten meistä kerättyä tietoa käytetään, kenelle sitä myydään?

”Foorumit saattavat tuntua vaihtoehdolta, vastakulttuuriltakin.”

Suuruuden ekonomia ruokkii myös suomalaisia foorumijättejä. 

”Jos hakee suomeksi jotain Googlella, niin melko todennäköisesti [hakutuloksissa] tulee Suomi24, Vauva.fi tai Kaksplus. Ihan vaan sen takia, että niissä on niin paljon tekstiä”, Vaahensalo kuvailee.

Onko Suomi24 vähän kuin antiikkinen Jodel? Sieltäkin etsitään vastauksia kysymyksiin, jotka toisaalta löytyisivät myös googlaamalla.

”Joo, sitä se ehkä osaltaan on.”
 

Nahistelua foorumeilla saattavat herättää esimerkiksi perheeseen ja politiikkaan liittyvät aiheet.

”Jossain foorumeilla saattaa pysyä rauha sen ansiosta, että puhuminen jostain aiheesta on kielletty, josta tulisi muuten joka tapauksessa tappelu.”

Toisaalta Ylilaudan joissain osioissa shokkiefektin ja huomion hakeminen korostuu.

Foorumien toiseuttavasta keskustelusta huolimatta sosiaalisen median henkilökohtaisuus vaikuttaa Vaahensalon mukaan siihen, että se tuntuu muuta verkkokeskustelua vihamielisemmältä.

Facebook-profiiliin kommentoitu haukku tulee lähemmäksi kuin nimimerkkien välillä käyty keskustelu foorumilla.

Huonoista puolista huolimatta verkkokeskustelu on ollut erityisen tärkeää varsinkin fani- ja alakulttuuri-ilmiöille sekä vertaistukiryhmille.

”Hyviä puolia on paljon, mutta ehkä niitä on sitten jotenkin vaikeampi nostaa esiin.”
 

Lue lisää

Ahdekaurio, keltamatara, ketoneilikka... Kaupunkiniityt kasveineen katoavat, mutta lampaista ja lehmistä voisi olla niiden pelastajiksi

Nuori tutkija -sarjan toisessa osassa matkataan väitöskirjatutkija Jussi Lampisen kanssa puistomäkeläiselle kalliokedolle. Miten niittykasvien käy, kun pusikkoituminen uhkaa niiden elinalueita? (6/2019)

Jos algoritmi tappaa, kuka on syyllinen? Nea Oljakka etsii vastausta tekoälyn rikosvastuuseen

Sarjan ensimmäisessä osassa haastateltiin Turun yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan väitöskirjaansa tekevää Nea Oljakkaa. Kun rikoksen tekijä onkin ihmisen sijaan tämän luoma tekoäly, mitä tapahtuu? Voisivatko yritykset käyttää algoritmejä vastuun välttelyyn? (5/2019)

Elämää kuplassa

Toimittaja Susanne Salmi kirjoitti Tylkkäriin viisi vuotta sitten sosiaalisen median luonteesta ja sen asettamista lupauksista. Kuinka käy niiden, jotka eivät osaa hyödyntää verkkoa esimerkiksi ammattitaitonsa kehittämiseen tai sosiaalisen identiteettinsä rakentamiseen? (9/2014)