Tiede
20.11.2020

Tarjolla ”hartsinen nuppu, joka kolahtaa myös päivittäispolttelijaan” – Tuomas Räisänen perehtyi huumekauppiaiden salattuun elämään graduaan varten

Teksti:
Jasmin Vahtera
Kuvat:
Teemu Perhiö

Tällä kertaa tapaaminen on sovittu Telakkarannassa sijaitsevan Kaasukellon kupeeseen.

Yleensä Tuomas Räisänen saapuu haastattelupaikalle hyvissä ajoin. Hänellä on tapana tarkistaa ympäristö ja jäädä odottamaan tuntomerkkien mukaista henkilöä. 

Nyt kaava rikkoutuu. Ensimmäistä kertaa Räisänen huomaa olevansa varautunut.

Haastateltava on saapunut paikalle ennen häntä. Sen lisäksi heitä on sovitun yhden henkilön sijasta kaksi.

Yksi huumekauppiaista istuu kaiteella, toinen seisoo hänen vierellään. Molemmat polttavat tupakkaa ja vilkuilevat kohti.

Räisänen saapuu tapaamiseen jokseenkin hermostuneena. 

Diileri ja hänen kaverinsa osoittautuvat kuitenkin ”tosi mukaviksi” ja hetkellinen jännitys häipyy. Isompi kaveri on mukana turvaamassa selustaa. Kaiken varalta. 

”Me keskusteltiin lopulta muutamakin tunti. Niillä oli tosi paljon kerrottavaa ja myös suuri halu kertoa niistä jutuista.”
 

Sosiaalitieteiden opiskelija Tuomas Räisänen halusi tutustua yhteiskunnan reuna-alueilla eläviin ihmisiin ja heidän elämäntapaansa. 

Hän valitsi gradunsa aiheeksi huumekauppiaan työn internet­välitteisessä huumekaupassa. Tutkimus keskittyisi salatussa Tor-verkossa toimivaan Torilauta-foorumiin.

Gradullaan Räisänen halusi rikkoa stereotypioita, joita huumeiden käyttöön ja myyntiin liittyy.

”Huumeaiheisia graduja on tosi paljon, mutta sellaisia taas ei niinkään, joissa oikeesti kohdataan näitä ihmisiä, jotka tekee huumekauppaa työkseen.”

Vaikka Räisänen lähestyi aihettaan avoimin mielin, myös hänellä oli ennakkoluuloja, joita pääsi tutkimuksen aikana testaamaan. Tästä huolimatta hän ei halunnut rakentaa gradustaan kertomusta ennakkoluulojensa mahdollisesta murtumisesta.

”Tottakai mun tutkimus sisälsi ne omat ennakkoluulonsa ja -oletuksensa. Ja samalla tiedostin sen, että mä tuotan tästä [huumekauppiaiden] joukosta tietynlaista kuvaa.”

”Tein esimerkiksi varovaisen tulkinnan siitä, että huumekauppiaan elämäntyyli on yllättävä ja aika lailla kiinni hetkessä.”
 

Toisin kuin usein ehkä ajatellaan, huumekauppiaat ovat erittäin heterogeeninen eli moninainen joukko. Itse termillä huumekauppias taas on hyvin negatiivinen kaiku.

Räisänen halusi tutkimuksellaan määritellä termiä uudelleen ja tuoda esille, että huumekauppiaisiin kuuluu eri ikäisiä ja eri taustaisia henkilöitä. 

”Huumekauppiaat nähdään yhteiskunnan huono-osaisina, jotka tekevät rikoksia, kun eivät muuhun pysty. Tapaamieni henkilöiden parissa oli kuitenkin myös esimerkiksi skarppeja opiskelijoita, jotka tekevät huumekauppaa lisätienestien toivossa.”

Vaikka useimmat haastattelukokemuksista olivat positiivisia, mahtui mukaan myös kovempia kohtaloita. 

Räisänen kohtasi henkilöitä, joiden elämässä monenlaiset sosiaaliset ongelmat kietoutuivat toisiinsa. Hän kertoo yhden haastateltavan saapuneen paikalle suoraan putkasta ja olleen aivan ”rikki”. 

”Haastattelu kesti tosi vähän aikaa, koska tyypin piti lähteä hakemaan omaa myyntituotettaan, Subutexia.”

Tällaisissa tilanteissa Räisäsen omat ennakkoluulonsa tulivat esille ja hän huomasi tuntevansa jonkinlaista sääliä ja surua.

Haastateltavat päästivät Räisäsen usein hyvinkin syvälle omaan maailmaansa.

Eräs haastateltavista oli suuremman luokan tekijä, joka kertoi monien kilojen salakuljetusoperaatioista ulkomailta Suomeen. Tarinaan liittyi paljon monia väkivaltaisia tilanteita. Räisästä tarinat eivät kuitenkaan pelottaneet. 

”Mä osasin olla jotenkin aika tyynenä siinä. Ehkä siksi, että en olisi koskaan uskonu tästä tyypistä päällepäin, että ne tarinat ois totta. Ja voihan siinä olla sellasta, että puheen tasolla ne tarinat saa vähän suurempia mittasuhteita.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.


Tulevaisuudessa Räisänen aikoo jatkaa tutkimusta aiheen parissa joko artikkelin tai mahdollisesti väitöskirjan muodossa.
 

Räisäsen gradun aiheen juuret juontavat sosiologian oppiaineen järjestämälle haastattelukurssille, johon Räisänen osallistui vuoden 2019 keväällä. Kurssityönä oli tehdä haastattelututkimus pienestä, selkeästi rajatusta joukosta.

Räisänen lähetti testinä tutkimushaastattelukutsun Torilaudalle. Yllätyksekseen hän sai heti kiinnostuneita yhteydenottoja.

”Oli innostunut fiilis. Sellainen, että on tekemässä jotain tosi poikkeavaa ja myös tosi tärkeää. Tää oli yleensä jaettu kokemus myös haastateltavien kanssa, ja sen takia haastattelutilanteissa oli aina jotenkin sellainen erityinen lataus ja jännitys.”

Tor-verkko, niin kutsuttu pimeä verkko, mahdollistaa yksityisen nettiselaamisen, sillä siellä tapahtuva liikenne kulkee salattujen sovelluskerrosten läpi. Tor-verkossa liikutaan anonyyminä, joten siellä selailtuja sivuja, lähetettyjä viestejä ja käytettyjä palveluita on lähes mahdoton jäljittää. 

Torilauta taas on Tor-verkossa toimiva myyntialusta, jossa myydään pääasiassa huumeita.

Sen edeltäjä oli Sipulikanava, jonka tietotekniikka-alan ammattilainen Kim Holviala perusti vuonna 2014. Sinne Holviala oli tehnyt eri kaupungeille omat osionsa eli alalaudat. Tästä alkoi Suomen ”lautahuumekauppa”.

Lautahuumekauppa toimii samalla tavalla kuin esimerkiksi käytetyn tavaran osto- ja myyntifoorumi tori.fi. Myynti-ilmoituksessa kerrotaan yleensä ytimekkäästi se, mitä on tarjolla ja millä hinnalla.

Ilmoituksessa on hinnan lisäksi kauppiaan myyntitunnus, johon asiakas voi ottaa yhteyttä Wickr-pikaviestisovelluksella. Mikäli kaupat saadaan sovittua, myyjä ja ostaja tapaavat, ja rahat ja huumeet vaihtavat omistajaa.

Sipulikanavan toiminta päättyi Holvialan pidätykseen vuonna 2017. Torilaudan toimintaan perehtynyt toimittaja Aarno Malin kirjoittaa Imagessa (10/2020) poliisin kehuneen sivuston sulkemisen merkittävyyttä, vaikka alle vuorokaudessa verkkoon avattiin uusi myyntifoorumi, Torilauta.

Kolme vuotta toiminut menestyksekäs sivusto suljettiin 1. marraskuuta 2020. Määräaika oli suunniteltu etukäteen kiinnijäämisen välttämiseksi.

Imagen haastattelussa Torilaudan perustanut nimimerkki Sysop kertoo, että mahdollinen seuraaja myyntialustalle on jo tiedossa. 
 

Torilaudalla Räisänen tutustui ja jutteli kymmenien henkilöiden kanssa taustoittaen ilmiötä ja perehtyen siihen syvemmin. Näistä henkilöistä tapaamiseen suostuneet olivat vain pieni joukko. Gradua varten Räisänen haastatteli seitsemää henkilöä.

”Aluksi viestiteltiin tyyppien kanssa salatuilla pikaviesteillä, joita käytetään normaalisti kauppojen sopimiseen. Sitten sain sovittua ensimmäisen haastattelun.”

Haastattelu järjestettiin jokirantaan, ulkonäkötunnusmerkkejä jaettiin. Räisänen muistaa olleensa jännittynyt, koska haastattelu oli ensimmäinen.

Hetken odottelun jälkeen noin kolmekymppinen mies saapui huppu päässä pyörällä. 

”Mentiin molemmat siihen asetelmaan heti tosi hyvin. Oli siistiä, että hän kohteli mua tutkijana. Se oli yllättävän tavallinen keskustelutilanne.”

Luottamuksen saavuttamiseksi Räisäsen oli ujuttauduttava osaksi tutkimaansa joukkoa. Laudan puhetapojen ja käsitteiden haltuunotto oli ensisijaisen tärkeää. 

”Vaikka Tor-verkko oli internet-maailmana mulle ennestään tuttu, jouduin kuitenkin perehtymään Torilauta-foorumiin ja sen käytäntöihin erikseen.”

Joidenkin myyjien tyyliin kuuluu käyttää myyntipuhetta.

Ensiluokkaista ja vahvaa kannabistuotetta saatettiin markkinoida ”hartsiseksi nupuksi, joka kolahtaa jopa päivittäispolttelijalle”, Räisänen kertoo.

Jossakin ilmoituksessa kerrottiin, että ”rottiin on varauduttu”. Tällä myyjä viesti siitä, että kantaa pippurisumutetta tai teräasetta mukana mahdollisten ryöstöyritysten varalta.

Koska tutkimuksen kohteena oli laiton toiminta, Räisäsen oli voitettava haastateltavien luottamus. Siinä auttoi tuntemus kentästä ja ilmiön taustoista. 

”Haastateltavien kanssa täytyi saavuttaa ikään kuin samanarvoinen ja hyväksyvä suhde. Mä toin esille ihan jo haastattelukutsussa, että mä en tuomitse, vaan oon vaan kiinnostunut aiheesta ja haluan lisätä siitä tietoa myös akateemisessa maailmassa.”     

Viestittely ja etenkin mahdollinen tapaaminen olisi suuri riski huumekauppiaille. Moni halusikin jonkinlaisen vakuuden siitä, kuka Räisänen on ja mitä hän tekee. 

Tätä varten Räisänen teki Turun yliopiston takaaman vaitiolositoumuksen. Hän lähetti viestillä kuvan sitoumuksesta aina ennen haastattelua ja näytti virallisen paperin myös haastattelun yhteydessä.
 

Gradun myötä Räisänen ymmärsi, että tutkijan työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja kärsivällistä luonnetta.

Kärsivällisyys joutui välillä koetukselle, vaikka monien kanssa haastatteluiden sopiminen ja viestittely sujuikin jouhevasti. Jännitystä lisäsi se, ettei koskaan voinut tietää, millainen ihminen haastattelutilanteessa on vastassa tai toteutuuko haastattelu. 

Räisänen kertoo, että hänen graduaiheeseensa suhtauduttiin pääasiassa suurella uteliaisuudella ja mielenkiinnolla. Jotkut läheiset varoittelivat ja olivat ehkä hetkittäin huolissaan.

Mahdollisia haastateltavia pystyi kuitenkin tulkitsemaan jo viestittelyvaiheessa sen suhteen, kenet kannattaa tavata ja kenet ei. Tulkintataidot myös harjaantuivat tutkimuksen myötä.

”Samalla mulla oli myös sellainen luottamus tätä porukkaa kohtaan, että ei ne ole sen kummallisempia kuin ketkään muutkaan tässä yhteiskunnassa elävät ihmiset. Värikäs porukka eritaustaisia ihmisiä, kuten ketkä tahansa muutkin.”
 

Tuomas Räisäsen gradu: Sniikit diilit, vai hiipiikö hiitit? : Sosiologinen katsaus huumekauppiaan työhön ja internetvälitteiseen huumekauppaan
 

Lue lisää

Gradu: Psykedeelit paransivat empatia- ja ongelmanratkaisukykyä

Populaarikulttuurin kuvastossa psykedeelit tuovat vain harmia, väkivaltaa ja rikoksia. Näin ei ole asian laita, kun vaikutuksista kysytään psykedeelejä käyttäviltä henkilöiltä. (5/2017)

Toisinajattelijat

Keskellä poliittisen arvokeskustelun merta sijaitsee unohdettujen saarekkeiden joukko. Siellä asuvat ne ideologiat, jotka eivät mahdu Arkadianmäelle. Neljä aatteen edustajaa kertoo, miksi politiikan valtavirta ei kelpaa heille. (1/2015)

Kadunmies on kuollut

Sillan alta valtakuntaansa tarkastelevan Sepon punainen nenä koristaa hieman ruhjeisia, elämää nähneitä kasvoja. Puhe sammaltaa jo ensimmäisen pitkän Tasavalta-huikan jälkimainingeissa. Seppo on 42-vuotias, eikä hän mieti huomista. (1/2014)