Tiede
16.01.2013

Televisio teki itsenäisyyspäivästä sodanmuistelua

Televisio luo kansakunnan yhteiset muistot. Kun tiettyä perinnettä toistetaan tarpeeksi kauan, vaihtoehdot unohtuvat. Mari Pajalan mukaan itsenäisyyspäivän ohjelmisto on kaventunut ja muuttunut aiempaa konservatiivisemmaksi.

Tuntemattoman sotilaan esitysajan siirtäminen viime itsenäisyyspäivän ohjelmistossa poiki melkoisen kohun. Katsojille ei riittänyt, että Tuntematon on tarjolla. Se piti näyttää myös oikeaan aikaan.

Tiuha toisto luo nopeasti kuvan tiiviisti yhteen liittyvistä asioista. Vaikka ikiaikainen perinne Tuntemattoman sotilaan ja itsenäisyyspäivän yhteydestä on vasta kaksitoistavuotias, sen rikkominen leimattiin nopeasti isänmaanpetturuudeksi.

Televisiotutkija Mari Pajalan mukaan kyse on kahden korkealle arvostetun instituution yhdistämisestä. Yleisradio hyödyntää Tuntemattoman sotilaan itsenäisyyspäivän ulkopuolellakin nauttimaa arvostusta ja luo sen avulla omaa traditiota.

"Kohun perusteella Tuntematon sotilas näyttäisi olevan suomalaisille hyvinkin pyhä. En ole silti varma, oliko tässä tapauksessa enemmän kyse iltapäivälehtien luomasta kohusta," Pajala miettii.

Sisällöstä käytävä keskustelu on kuitenkin olennainen osa median luomia perinteitä. Tämä näkyy olennaisesti esimerkiksi katsojasuosikki Linnan juhlien ympärillä mylläävässä mediahuumassa. Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa ei ole kuitenkaan aina edes televisioitu. Jotta ohjelma alkaisi vaikuttaa perinteeltä, siitä täytyy käydä myös keskustelua muualla mediassa.

Sovinnaista ja konservatiivista

Pajalan mukaan itsenäisyyspäivän ohjelmisto on viime vuosina kaventunut. Aiemmin, esimerkiksi 60-luvulla, itsenäisyyspäivän ohjelmisto oli poleemisempaa ja kriittisempää. Nyt pyritään esittämään sovinnaisia ja konservatiivisia ohjelmia, joissa korostuu kansan yhteisöllisyys ja sopu. Siksi esimerkiksi sisällissotaa muisteleva saa edelleen tikusta silmään.

"Viimeiset 20 vuotta on keskitytty (talvi- ja jatko)sotaan muun historian ohitse. Jatkosota voisi hyvin olla kriittisestikin käsiteltävä aihe", Pajala sanoo.

Toisaalta konservatiivisen ohjelmiston rinnalle on tullut paljon viihteellistä ohjelmaa.

Vaihtoehdot unohtuvat

Vaikka television kymmeniltä kanavilta voi valita katsottavansa ja katsoa sen valitsemanaan aikana, ei yhteisten katsomiskokemusten aika ole vielä ohi. Suoran lähetyksen viehätykseen vedotaan edelleen esimerkiksi tosi-tv-sarjojen katsojaäänestyksissä. Se, että vaikkapa Voice of Finlandin finaali näytetään tiettynä ajankohtana, saattaa olla jonain päivänä kansallinen traditio.

Pajala kertoo, että televisio voi luoda hyvinkin nopeasti kansallisia yhteismuistoja. Riittävä toisto ja pysyvyys takaavat ilmiön huomion. Pikkuhiljaa toiston myötä vaihtoehdot unohtuvat ja tietystä ohjelmatyypistä tulee se ainoa oikea.

"Ylen ja MTV3:n ohjelmistosta vastaavilla on paljon yhteiskunnallista määrittelyvaltaa", Pajala muistuttaa.

TEKSTI: SAMPO ROUHIAINEN

KUVITUS: ANJA KARPPINEN

Mari Pajalan artikkeli Televisio kulttuurisen muistin mediana – Miten itsenäisyyspäivä alkoi merkitä sotamuistelua? on mukana perjantaina 11.1. ilmestyneessä kirjassa Media historiassa.