Tiede
29.03.2018

Tiede ja taide lyövät kättä tyttösotilaista kertovassa poikkeuksellisessa tutkimuksessa: "Puiseva akateeminen kieli ei ole ainoa vaihtoehto tutkia asioita"

Teksti:
Nelli Lapintie
  • Leena Vastapuun väitöskirja käsittelee Liberian sisällissodan naisveteraaneja. Kuvan aseet ovat yksityiskohta taiteilija Emmi Niemisen kuvituksesta, joka on tehty Vastapuun teosta varten.

"En ole kuullut, että väitoskirjaa olisi aiemmin kuvittanut ulkopuolinen kuvataiteilija", rauhantutkija Leena Vastapuun kertoo.

Pienen pojan kasvoilla kulkee kärpänen. Kameraan kohdistuva katse on tyhjä, kuin enää puoliksi elävä. Pojan yläpuolella lukee ”kiitos”.

Mainoskuva on rauhantutkija Leena Vastapuun mielestä kiusallisen tyypillinen esimerkki siitä, miten kapeaa käsitystä kehitysmaissa asuvista ihmisistä maalataan länsimaissa.

Vallitseville stereotypioille on syynsä: julkisuudessa esiintyvät kuvat ovat pääsääntöisesti peräisin kehitysapujärjestöjen rahoituskampanjoista. Uhrikuvilla keskenään kilpailevat järjestöt keräävät lahjoituksia herättämällä katsojassa syyllisyyttä ja myötätuntoa.

Viime vuonna Turun yliopistossa tohtoriksi väitellyt Leena Vastapuu halusi tutkia vaikeissa oloissa elävien arkea sortumatta kauheuksilla mässäilyyn.

Entisten tyttösotilaiden elämää tutkinut Vastapuu asui yhteensä puoli vuotta Liberiassa, osan ajasta paikallisessa slummissa. Aineistonkeruumatkojen aikana hän haastatteli yli 130 entistä tyttösotilasta.

Vastapuu ei tyytynyt tallentamaan tarinoita vain paperille. Saapuessaan Liberiaan hänellä oli mukanaan matkalaukullinen Suomesta lahjoituksina saatuja filmikameroita. Filmit täyttyivät entisten tyttösotilaiden valokuvaamasta paikallisesta elämästä.

Arjen otokset olivat jotain, mitä suomalainen tutkija ei olisi pystynyt itse vangitsemaan. Yhtäkään kuvaa ei  kuitenkaan voinut julkaista, sillä Liberiassa tyttösotilaisiin liittyy vaarallisia stigmoja.

”Käsissäni oli tutkimuseettinen ongelma: sain hienoa dataa, jonka kautta ymmärsin entisten tyttösotilaiden todellisuutta. Sitä visuaalisuutta tuli saada myös väitöskirjaan, mutta metodia kunnioittaen”, Vastapuu kertoo.

Vastaus löytyi akateemisen maailman ulkopuolelta. Vastapuu tutustui kuvataiteilija Mirja Kurrin metallitöihin ja innostui niiden ilmaisuvoimasta.

”Ajattelin heti, että meidän on pakko tehdä yhteistyötä.”

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Mirja Kurri loi metallitöitä entisten tyttösotilaiden kokemusten pohjalta. Kuva: Ankku Ronkanen.

Kurrin kanssa kesämökin laiturilla lukkoon lyöty projekti sai tukea Suomen kulttuurirahastolta. Syntyi eri kaupungeissa kiertänyt Metallinaisia-näyttely, joka yhdisti väitöskirjan haastatteluja Kurrin metalliteoksiin ja tutkijan puolison, musiikkitieteen tohtorikoulutettavan Jaakko Vastapuun, luomaan äänimaailmaan.

OMAN TUTKIMUKSEN yhdistäminen taiteeseen tuntui Leena Vastapuusta luontevalta. Niinpä kokeellisuutta oli saatava myös väitöskirjaan. Vastapuussa kyti myös ”yhteiskunnallinen anarkismi”: hän ei halunnut tehdä tutkimusta ainoastaan tieteellisen yhteisön iloksi.

”Taiteella on hirveästi annettavaa tieteelle. Perinteinen mielikuva on jostain syystä sellainen, että tieteellisen kirjoittamisen pitää olla korkealentoista ja vaikeaa ollakseen hyvää”, tutkija ihmettelee ja jatkaa:

”Tieteessä pitäisi olla enemmän tilaa moninaisuudelle, sen sallimiselle ja ymmärtämiselle. Puiseva akateeminen kieli ei ole ainoa vaihtoehto tutkia asioita.”

Mirja Kurrin kautta Leena Vastapuu tutustui myös kuvataiteilija Emmi Niemiseen. Eipä aikaakaan, kun työn alla olivat kuvitukset väitöskirjaan.

VAIKKA LAPSISOTILAAT kuvataan mediassa usein kivääri kädessä seisovina poikina, heistä peräti 40 prosenttia on arvioitu olevan tyttöjä.

Tyttöjen kohtalo on usein karu: moni on aikuisuuteen mennessä huumeriippuvainen ja työskentelee prostituoituna. Uhrikuvaston toistamisen lisäksi Vastapuun aineiston käyttämisessä oli siis suuri riski ”väkivaltapornoon”, eli väkivallalla ja kauheilla kokemuksilla revittelyyn.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Taiteilija Emmi Niemisen kuvitus teokseen Liberia's Women Veterans: War, Roles and Reintegration.

Väitöskirjan kuvittaminen vaati Vastapuulta ja Niemiseltä tiivistä yhteistyötä ja ongelmien ratkomista. Niemisen mukaan tunteilla on silti rooli tiedettäkin kuvitettaessa.

”Olemme emotionaalisia olentoja – ihmisiä, jotka kirjoittavat toisista ihmisistä. Ei ole mahdollista pitää täysin tunteetonta etäisyyttä tutkittavaan kohteeseen”, taiteilija pohtii.

Nieminen on sittemmin kuvittanut myös kriitikoiden kehuman, toimittaja ja tietokirjailija Johanna Vehkoon käsikirjoittaman, Vihan ja inhon internet -kirjan.

YKSI ASIA on käynyt väitöskirjaprojektissa selväksi: tiedettä ja taidetta yhdistävä kaksikko on tuoreen kirjansa kanssa uuden aallon harjalla.

Vaikka tieteen perinteisiä rajoja venytetään yhä rohkeammin, toistaiseksi taidetta nähdään lähinnä lehtien tiedeartikkeleissa. Toki sarjakuvaa on käytetty myös akateemisissa töissä, mutta silloin tekijänä on yleensä tutkija itse.

”En ole kuullut, että väitöskirjaa olisi aiemmin kuvittanut ulkopuolinen kuvataiteilija. Tämänkaltainen yhteistyö on niin uutta, että se saa aikaan uteliaisuutta”, Vastapuu pohtii.

Uteliaisuus on tarttunut myös kustantajiin. Vastapuu ja Nieminen saivat kansainvälisen kirjasopimuksen ZED Books -kustantamon kanssa pelkän kirjan johdannon ja muutaman näytekuvan perusteella.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Leena Vastapuu (vas.) ja Emmi Nieminen. Kuva: Nelli Lapintie.

Tekijöiden toiveena on, että maaliskuussa julkaistu teos Liberia’s Women Veterans: War, Roles and Reintegration löytäisi tiensä paitsi aseistariisuntaohjelmien ja lapsisotilaiden kanssa työskentelevien käsiin, myös tavallisen kodin kirjahyllyyn.

”Kun ihminen alkaa tunnereaktion kautta välittää jostain asiasta, silloin haluaa luonnollisesti myös tietää lisää. Se on ehkä kaikkein parasta, mitä voimme saada aikaiseksi”, Vastapuu toteaa. 

Lue lisää:

Akateemikko Sirpa Jalkanen läpimurron kynnyksellä: "Kymmenien tuhansien ihmisten henki säästyisi"

Tarvittiin eksentrinen Stanfordin professori kääntämään Sirpa Jalkasen ura lääkäristä tutkijaksi. Nyt hän kehittelee tutkimusryhmässään lääkettä akuuttiin keuhkovaurioon. (2/2018)

Darwinin mies

Evoluutiopsykologian turkulaisen pioneerin mielestä suomalaisen tutkimuksen menestys riippuu siitä, omaksuvatko tutkijat yli tiederajojen hänen alansa olennaiseksi osaksi työtään. (1/2015)

Näkymättömät sirpaleet

Ville Kivimäki pureutuu Tieto-Finlandian voittaneessa Murtuneet mielet -teoksessa talvi- ja jatkosodassa palvelleiden suomalaissotilaiden mielenterveysongelmiin. (11/2013)