Tiede
27.08.2015

Tiedottaja tiedottaa tieteestä tajuttavaa

Teksti:
Jouko Luhtala
Kuvat:
Konsta Hormia

Jos numeraaleilla ja teorioilla lihotettu tiedepaketti joskus pamahtaa sanomalehteen populaarina proosana, on tutkimuksesta näppäilty tiedote todennäköisesti ollut priimaa.

Tuossa, ergonomisella työtuolilla tönöttää yliopiston tiedottaja. Vaikuttaisi olevan verrattain onnellinen olento.

Tänään tiedottajalla on kuitenkin ongelma. Hän kun ei ole prikulleen varma, mitä ja miten hänen tulisi tiedottaa.

Tiedottajan näytöltä mulkoilee sähköpostin liitetiedostosta pullahtanut väitöstiedotteen luonnos. Jo otsikkorivi ahdistaa. Leipäteksti ei mene läpi ilman santsikuppia.

Ongelma on tiivistetysti seuraavanlainen: tiedottaja ei ymmärrä tuoreen, epäilemättä pätevän ja alallaan menestyvän, väittelijän tiedotteesta juuri mitään.

Näitä vaikeaselkoisilla sanoilla ja desimaalirikkailla luvuilla aloitettuja ja lopetettuja tapauksia lävähtää tiedottajan pöydälle onneksi aika harvoin.

Väittelijät ottavat mallia edeltäjiensä tiedotteista. Sivutuotteena luonnosten laatu on vuosien varrella kohentunut. Aina välillä vastaan luistelee luonnos, jonka tiedottaja lähinnä oikolukaisee ja tuuttaa medialle.

Tämä tiedote ei ole yksi niistä läpiluettavista paperinpaloista.

Tiedottaja kuitenkin ymmärtää väittelijää. Hän tekee todennäköisesti ensimmäistä tiedotettaan. Tiedotusohjeetkin on luettu lähinnä suuntaa antaviksi.

Todennäköisimmin luonnoksen kapulakielisyys johtuu kuitenkin yksinkertaisesti kokemuksen puutteesta. Väittelijä ei vain ymmärrä, miten pihalla suurin osa populaatiosta on juuri hänen äärimmäisen spesifistä tutkimuskohteestaan.

Jos väitöstiedotteessa ei ole selvää tärppiä toimittajalle, ei hän sellaista todennäköisesti myöskään lähde etsimään. Tiedottaja tietää, että on hänen tehtävänsä myydä tutkimus.

Tiedottajan mantra tutkijoille on: mieti, mistä naapurisi saattaisi olla kiinnostunut. Äitiäsi voi kiinnostaa kaikki, mutta naapuriasi ei.

Perustutkimus ei ole tiedottajan ystävä. Se todistaa usein vain jonkin suurelle yleisölle täysin merkityksettömän seikan. Tiedeyhteisö kuitenkin tarvitsee loppumattomasti juuri tuollaista tietoa. Silloin tiedotteeseen haetaan sitä suurempaa kokonaisuutta, johon tämä tutkimus liittyy.

Joskus tiedotteen ytimestä vängätään. Kerrankin tutkimuksessa oli maahanmuuttoon liittyvä seikka, jonka tiedottaja arvasi kiinnostavan jokaista toimittajaa, mutta joka oli tutkijan mielestä hyvin epärelevantti kokonaisuuden kannalta.

Poleeminen maahanmuuttonäkökulma haudattiin väittelijän pyynnöstä syvälle tiedotteeseen, mutta ei se toimittajia estänyt aiheesta kyselemästä.

Niinkin on tosin käynyt, että tiedottaja on kuvitellut löytäneensä tutkimuksen myyvän ytimen ja lähettänyt sen ylpeänä väitöksentekijälle. On masentavaa saada paluumaili, jossa tiedottajalle kerrotaan, että hän on ymmärtänyt koko kuvion täysin väärin.

On vähän ikävää, kun totuus murskaa mediaseksikkään tarinan.

Aina tarinan ei tosin tarvitse tihkua näennäistä myyntipotentiaalia. Välillä tiedottaja kovasti hämmästelee niitä aiheita, joita mediassa lopulta käydään läpi.

Se siitä. Tiedottajan on käytävä työhön, sillä tämäkin väitösluonnos on saatettava massamedian mutusteltavaksi. Tiedottaja nostaa puhelimen sijoiltaan ja naputtelee numerot tauluun. Toisesta päästä vastataan nopeasti. Nyt aletaan tehdä populaaritiedettä.

“Kerro nyt mulle tästä väitöksestäsi niin kuin olisin mummosi”, tiedottaja aloittaa.
 

Juttu perustuu Turun yliopiston viestinnän tiedottajien Erja Hyytiäisen ja Jenni Vallan haastatteluihin.