Olavi Uusivirta 9.11. Logomo Sunborn Live Opiskelijaliput 23,50 €
Uutiset
08.12.2016

Digiajan pelastaja

Teksti & Kuvat:
Wilhelmiina Palonen Kuvankäsittely: Nella Keski-Oja
  • Juho Hamarin ura alkoi omasta kiinnostuksesta: ”Minua kiehtoi, miten pelit ja niiden mekaniikat vaikuttavat meihin.”

Maailman ensimmäinen pelillistämisen professori haluaa pelastaa meidät tylsältä työltä. 

Uuteen virkaan valittu Juho Hamari, 32, on pioneeri nopeasti kehittyvällä alalla: pelillistämisessä.

Hamari on väitellyt Aalto yliopiston kauppakorkeakoulusta ja valmistunut maisteriksi Jyväskylän yliopistosta. Hän kiinnostui jo opintojensa varhaisessa vaiheessa pelitalojen liiketoimintamalleista.

”Pelivalmistajilla on uniikki mahdollisuus vaikuttaa käyttäjien kokemuksiin ja toimintaan verrattuna moniin muihin toimialoihin.”

Tässä pelit poikkeavat muista tuotteista. Käyttäjät elävät pelin ja sen sisälle rakennetun logiikan varassa toisin kuin missään muualla. Omassa tutkimuksessaan Hamari laajensi ajatusta pelien ulkopuolelle, pelillistämiseen.
Alalla on hyödyllistä nostetta. Pelillistämistä pidetään suurena mahdollisuutena Euroopan unionia myöten, missä on sille oma iso rahoituskanavansa.

 

Työmotivaatio on yksi alan keskeisistä tutkimuskohteista. Työtehtävät ovat Juho Hamarin mukaan usein huonosti suunniteltuja. Pelillistämisen suuri saavutus saattaakin olla suorittavan työn puuduttavuuden poistaminen.

”Nykypäivänä odotetaan, että työn pitää olla inspiroivaa.”

Suorittava työ on yksinkertaisesti liian tylsää tämän ajan ihmisille, jotka pyrkivät tekemään itseään kiinnostavia asioita. Usein motivaatiota on herätelty bonusjärjestelmällä, jossa palkinto ei ole kytköksissä työn sisältöön.

”Pelillistämisellä on päinvastainen lähtökohta.”

Luovaa työtä tekevien ongelma ei ole työn kiinnostavuus, mutta hekin voivat hyötyä tutkimuksesta ja sen sovelluksista. Työssä voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi leikillisyyden tai kokeilujen tukemiseen.

Suuressa mittakaavassa kyse on koko työelämän rakennemuutoksesta.

 

Uusi professuuri on Tampereen teknillisen yliopiston ja Turun yliopiston yhteinen. Opetus ja tutkimus järjestetään Porin yliopistokeskuksessa. Hamarille kaupunki on uusi.

”Fanitan Porin musiikkikulttuuria, esimerkiksi Circleä.”

Tuliaisena kaupunkiin hän tuo oman tutkimuslinjansa. Pelillistämistä on Hamarin mukaan tutkittava  empiirisesti. Yritykset ovat hyviä yhteistyökumppaneita, joiden kanssa voidaan testata, mikä toimii ja mikä ei.

”Visioni on, että tutkimus, opetus ja yritykset kohtaisivat.”

Tutkimusalalla ei ole vastaavia uskottavuusongelmia kuin pelitutkimuksella oli aikaisemmin. Pelaaminen on lyönyt läpi, eikä sitä enää pidetä muusta yhteiskunnasta irrallaan olevana ilmiönä. Hamari muistuttaa, kuinka viime kesänä Pokémon Go sai yhtäkkiä tuntemattomat puhumaan toisilleen kadulla.

 

Pelillistäminen on ilmiö, jota voidaan tutkia niin laajalla yhteiskunnallisella tasolla, teknologisella tasolla kuin yksilön tunteiden ja kokemusten näkökulmasta.

Monen alan tutkijan kiinnostus on syttynyt omasta pelaamisesta – niin myös Hamarin. Hän näkee pelaamisessa paljon etuja: nuoret ovat sen myötä tottuneita tavoiterakennelmiin ja taitavia olemaan leikillisiä. Lisäksi pelit opettavat motivoitumaan.

”Peleissä se on tosi inspiroivaa, että ihmiset aika luonnollisesti alkavat puhaltaa yhteen hiileen”, sanoo Hamari.

Esimerkiksi massiivisissa verkon moninpeleissä ihmiset organisoituivat toimimaan yhdessä kitkattomasti. Pelillistämisellä virallinen organisaatiokin voidaan saada toimimaan sujuvammin ja hyödyntämään enemmän ihmisten sisäistä motivaatiota.

Kaiken keskiössä on siis kiinnostuksen vaaliminen. Hamari tiivistää huvittuneena, mistä ilmiössä on hänen omalla kohdallaan kyse:

”Olen tavallaan itselleni pelillistänyt tämän pelillistämisen tutkimisen.”