Uutiset
03.05.2018

Harjoitteluun ulkomaille? Parisataa Turun yliopiston opiskelijaa suuntaa vuosittain kansainväliseen harjoitteluun

Teksti:
Heta-Maria Pyhäjärvi
Kuvat:
Henriikka Eskolan kotialbumi & OpenStreetMap
  • Luokanopettajaksi opiskeleva Henriikka Eskola lähti Uuteen-Seelantiin viime syksynä ja paluu Suomeen odottaa kesäkuussa. Harjoittelu on jo takanapäin, mutta nyt Eskola reissaa saarivaltiossa poikaystävänsä kanssa.

Arviolta puolet kansainvälisistä harjoitteluista on palkallisia, puolet palkattomia.

Jos Suomesta ei löydy sopivaa harjoittelupaikkaa, kannattaa suunnata katse maailmalle. Kansainvälisessä työharjoittelussa voi kehittää taitojaan ja solmia kullanarvoisia kontakteja. Vaihtoehtoja harjoittelupaikan löytämiseen ja rahoituksen saamiseen on monia.

Ulkomaille lähtee työharjoitteluun vuosittain parisataa Turun yliopiston opiskelijaa, arvioi kansainvälisen harjoittelun suunnittelija Janne Loikkanen.

“Tilastojen valossa harjoittelu on tärkein yksittäinen keino, joka johtaa valmistumisen jälkeiseen työpaikkaan.“

Suurin osa hakee harjoitteluun apurahaa, pieni osa rahoittaa harjoittelun muilla keinoin. Esimerkiksi Erasmus-apurahaa voi hakea missä tahansa opintojen vaiheessa pakolliseen tai vapaaehtoiseen vähintään kahden kuukauden mittaiseen työharjoitteluun EU- tai ETA-maahan. Harjoittelupaikan voi joko etsiä itse tai löytää yliopiston kautta.

Turun yliopistolla on myös oma apuraha, jota Loikkasen mukaan myönnettiin viime vuonna reiluun 90:een eri mittaiseen työharjoitteluun.

“Lisäksi on vielä entisen CIMO:n, eli nykyisen Opetushallituksen, EDUFI-harjoittelu”, Loikkanen mainitsee.

EDUFI-harjoittelussa sijaintimaa, työtehtävät sekä apuraha on etukäteen määritelty; itse hankittuihin harjoittelupaikkoihin tätä apurahaa ei myönnetä.

Loikkasen mukaan Erasmus-apurahojen hakijamäärät ovat nousseet joka lukuvuosi.

“Olemme yrittäneet panostaa opiskelijoiden ohjaukseen paikan hakemisen helpottamiseksi.”

Apurahan lisäksi harjoittelusta voi saada palkkaa. Loikkanen sanoo, että yritykset maksavat todennäköisemmin palkkaa kuin valtion organisaatiot ja järjestöt, vaikka yleisin palkan muoto onkin jonkinlainen tuki, kuten asumiskorvaus, joukkoliikenneliput tai pieni taskuraha.

Loikkasen käsityksen mukaan harjoitteluista noin puolet on palkattomia, puolet palkallisia. On myös mahdollista saada opintorahaa ja asumislisää ulkomaille.

 

HARJOITTELUPAIKAN hankkimisessa pätee sama kuin työnhaussa: päämäärätietoisuus ja omaaloitteisuus ovat suureksi hyödyksi.

“Kannattaa ensin miettiä, mitä haluaa, miltä alalta ja mistä”, Loikkanen muistuttaa.

Avoimia hakemuksia kannattaa lähettää suoraan itseä kiinnostaviin yrityksiin ja organisaatioihin.

Rekryn, eli Turun yliopiston työelämäpalvelujen, intranettiin on koottu hyväksi havaittuja harjoittelupaikkoja Harjoittelu ulkomailla -sivustolle. Kaikki Rekryn tietoon tulevat harjoittelupaikat julkaistaan Aarresaaren työ- ja harjoittelupaikkatietokannassa. Eri laitoksilla ja oppiaineilla voi olla myös omat harjoittelupaikkansa.

Jos haluaa tietyn alan harjoittelupaikan Euroopassa, voi vinkkejä kysyä esimerkiksi Eures-neuvojilta. Lisäksi neuvoja saa yliopiston työelämäpalveluista.

Letkajenkkaa ja Grimmin satuja – opetusharjoittelua Uudessa-Seelannissa

TURUN YLIOPISTOSSA luokanopettajaksi opiskeleva Henriikka Eskola päätyi kansainväliseen harjoitteluun Uuteen-Seelantiin sattumalta:

“Opettajankoulutuslaitoksen [OKL] kansainvälisistä asioista vastaava Kristiina Heikkilä kertoi minulle, että vieraana olleen koulun edustaja oli kiinnostunut aloittamaan yhteistyön Turun OKL:n kanssa.”

Koska uusi maa ja uudet kokemukset kiehtoivat, Eskola pisti töpinäksi ja sai koulusta työharjoittelupaikan. Christchurchissä sijaitseva kristillinen alakoulu The Cathedral Grammar School on yksi Uuden-Seelannin vanhimmista yksityisistä peruskouluista.

“Uskonnollisuus näkyi siinä, että aamunavaus-jumalanpalvelus järjestetään kolme kertaa viikossa. Muuten opetuksessa uskonnollisuus ei korostu”, Eskola tarkentaa.

Koulun luokat on jaettu sukupuolten mukaan. Eskola opetti kuudesluokkalaisia tyttöjä.

Tehtäviin kuului oppituntien suunnittelua, kokeiden korjausta ja liikuntatuntien vetämistä – opettipa hän lapsille myös suomalaista letkajenkkaa.

Koulun lomien takia Eskolan työharjoittelujakso venyi suunnitellusta viidestä viikosta kahden kuukauden mittaiseksi.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Etiopialaisen musiikin työpaja The Cathedral Grammar Schoolissa.

Eniten Eskola sanoo oppineensa uusista opetusmenetelmistä, kuten osallistavasta draamakasvatuksesta. Alakoulussa hän suunnitteli oppilaille esimerkiksi draamaprojektin Grimmin saduista.

Toisin kuin monet muut ulkomaille harjoitteluun lähtevät opiskelijat, Eskola ei hakenut apurahaa, eikä saanut palkkaa harjoittelusta. Sen sijaan Eskola hankki itselleen working holiday -viisumin, jonka turvin hän rahoittaa asumisensa ja matkustelunsa.

Työkokemuksen saamisen lisäksi Eskola kokee maailmankatsomuksen avartumisen suurimmaksi hyödyksi.

“Jos kv-harjoittelu kiinnostaa yhtään, lähde! Aivan mahtava kokemus.”

Korkeakouluopiskelija voi etsiä harjoittelupaikkoja esimerkiksi näiden organisaatioiden kautta:

EDUFI (entinen CIMO)
Erasmus
Eures
GoinGlobal
■ Kansainväliset organisaatiot kuten YK ja EU
■ Oppiala- ja laitoskohtaiset harjoittelupaikat

Lue lisää:

Epäreilu harjoittelutuki: pääaine vaikuttaa tuen saantiin

Humanisteista harjoittelutukea saa yli puolet hakijoista, oikeustieteen opiskelijoista vain joka kuudes. (5/2018)

”Anatomiaa oppi ihan eri tavalla” – Vaihto-opiskelijana kirurgisella osastolla

Lääkiksessä opiskeleva Miina Kokkonen pääsi yleiskirurgian osastolle vaihtoon jo ensimmäisen opiskeluvuotensa kesällä. (1/2018)

Vaihto-opiskelu onnistuu edullisesti: ”Rahaa kului todennäköisesti vähemmän kuin Suomessa"

Kiinnostaako vaihto-opiskelu, mutta raha huolettaa? Esittelemme viisi kohdetta, joissa pärjää opiskelijabudjetilla. (1/2018)