Uutiset
08.10.2021

KHO hylkäsi valituksen: Sami-Petteri Seppä ei saa erota ylioppilaskunnasta eikä jäsenmaksua hyvitetä

Teksti:
Teemu Perhiö
Kuvat:
Nella Keski-Oja
  • Sami-Petteri Seppä ja Ville Laakso vuonna 2019, kun he olivat tehneet alkuperäisen valituksen hallinto-oikeuteen.

Sami-Petteri Seppä ja Ville Laakso yrittivät erota Turun yliopiston ylioppilaskunnasta (TYY) vuonna 2018. Lisäksi he pyysivät TYYtä maksamaan jäsenmaksunsa takaisin.

TYYn hallitus ei suostunut vaatimuksiin, koska lain mukaan se ei voi niin tehdä. Seppä ja Laakso valittivat asiasta Turun hallinto-oikeuteen.

Lue myös: Nämä oikeustieteen opiskelijat valittavat ylioppilaskunnan ”pakkojäsenyydestä” hallinto-oikeuteen

Hallinto-oikeus ei ottanut hallituksen päätöstä tutkittavaksi: lain mukaan ylioppilaskunta ei voi päättää jäsenensä erosta, valituskelpoista päätöstä ei siis ollut. Hallinto-oikeus kuitenkin käsitteli vaatimuksen hallintoriita-asiana. Ja hylkäsi sen.

Sen jälkeen Seppä haki valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Päätös tuli keskiviikkona 6.10.: valituslupa myönnetään hallintoriita-asian osalta, mutta valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätös jää siis voimaan.

Sepän asiamiehenä valituksessa toiminut Laakso pitää positiivisena asiana sitä, että KHO ylipäänsä myönsi valitusluvan – “olisivat voineet heti kättelyssä katsoa asian perusteettomaksiˮ.

Päätös on hänen mielestään hyvin selkeä.

ˮEi jätä tulkinnanvaraa.ˮ
 

Taustalla on pitkäaikainen kiista siitä, onko ylioppilaskuntien ˮpakkoˮ- tai ˮautomaatiojäsenyydelleˮ laillisia perusteita.

Yliopistolaissa sanotaan, että perustutkinto-opiskelijan on kuuluttava ylioppilaskuntaan. Pakkojäsenyyden vastustajien mukaan se on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain suoman negatiivisen yhdistymisvapauden kanssa. Kansalaisella on nimittäin oikeus olla kuulumatta yhdistykseen – ja oikeus erota siitä.

Perusoikeuksia voi kuitenkin rajoittaa, jos edellytykset löytyvät – ne eivät nimittäin ole ehdottomia.

Ylioppilaskunnan pakkojäsenyydelle on ollut kolme keskeistä perustetta: yliopiston hallintoon osallistuminen, YTHS-vastuu (eli YTHS-maksujen kerääminen) ja järjestelyn ikiaikaisuus.

Pakkojäsenyyden vastustajat tuovat esille, että ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntiin kuuluminen on vapaaehtoista, vaikka ne osallistuvatkin samankaltaisiin hallintotehtäviin.

Puolustajat taas huomauttavat, että ylioppilaskunnan asema yliopiston hallinnossa poikkeaa opiskelijakunnista, sillä ammattikorkeakouluissa ei ole perustuslain turvaamaa itsehallintoa.

Lapin ylioppilaslehden haastattelussa Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Annika Nevanpää piti pakkojäsenyyttä edellytyksenä toimivalle, kolmikantaiselle yliopistodemokratialle.

Suomen hallitus kyllä esitti pakkojäsenyyttä opiskelijakuntiinkin, kun uutta ammattikorkeakoululakia valmisteltiin 2014. Muutos kaatui perustuslakivaliokunnan vastustukseen. Opiskelijakuntien tehtävät kun olivat erilaiset: niden vastuulla ei ollut YTHS-palveluita.

Ylioppilaskunnilta kuitenkin poistui “YTHS-kortti”, kun lainsäädäntö uudistui vuonna 2018. Vastuu opiskelijan terveydenhuollon palveluista siirtyi Kelalle. Perustuslakivaliokunta totesi silloin, että pakkojäsenyyden oikeusperustaa olisi tarvittaessa syytä alkaa selvittää.

Opetus- ja kulttuuriministeriö asettikin vuonna 2020 selvittäjäryhmän, jonka tehtävänä oli arvioida yliopistojen autonomian tilaa ja samalla myös automaatiojäsenyyttä.

Raportti valmistui maaliskuussa 2021 – kolme kuukautta sen jälkeen, kun laki opiskelijoiden terveydenhuollosta oli astunut voimaan. Raportin mukaan ”perustuslain tulkinnoista ei ole löytynyt vaatimusta ylioppilaskunnan pakkojäsenyyden poistamiselle”.

Raportissa toistetaan ajatus automaatiojäsenyyden historiallisuudesta: ”Olennainen lähtökohta onkin edelleen siinä, että ylioppilaskuntaa on vanhastaan pidetty osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa.ˮ

Ylioppilaslehden haastattelussa 2020 julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen Tampereen yliopistosta sanoi, että pakkojäsenyyden perustuslainmukaisuus on YTHS-uudistuksen voimaan tulon jälkeen ˮoikeudellisesti aito tulkintakysymysˮ.

“Lähtökohtaisesti ikimuistoisuus ei ole yksinään perusoikeusrajoituksen salliva peruste.“
 

Ilmeinen ristiriita. Siitä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä ennen kaikkea on kyse.

Ville Laakso tulkitsee, että KHO ei sinänsä ottanut kantaa pakkojäsenyyden hyväksyttävyyteen, vaan vain siihen, onko se ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.

Jos niin olisi, tuomioistuimessa perustuslaki voi saada käsiteltävässä asiassa etusijan. Kyse on jälkikontrollista, perustuslain pykälästä 106.

Ilmeisyyttä arvioidaan muun muassa perustuslakivaliokunnan lausuntojen avulla. Jos vaikka valiokunta on hyväksyessään perustuslain kanssa ristiriitaista lainsäädäntöä käsitellyt kysymystä ja todennut sen ongelmattomaksi, ilmeistä ristiriitaa ei voi olla.

Näin perustuslakivaliokunta olikin todennut vuonna 2009, kun se käsitteli yliopistolakia. Tähän arvioon KHO nojasi päätöksessään.

Laakso tulkitsee, että jos KHO:n mielestä ristiriitaa ei olisi ollenkaan, se ei olisi edes ottanut kantaa 106 §:n soveltuvuuteen.

Sepän valituksessa argumentaatio lähti liikkeelle YHTS-uudistuksesta ja siitä, kuinka perustuslakivaliokunta vuonna 2018 kommentoi pakkojäsenyyden oikeusperustaa.

Perustuslakivaliokunta totesi tuolloin, että ˮnyt ehdotetulla sääntelyllä [eli YTHS-uudistuksella, toim.] on vaikutuksia niihin ylioppilaskunnan erityisiin tehtäviin, joita perustuslakivaliokunta on pitänyt riittävänä perusteena ylioppilaskunnan pakkojäsenyydelle [...]. Siten sääntelyllä voi olla merkitystä arvioitaessa pakkojäsenyyttä valtiosääntöoikeudellisestiˮ.

Sepän ja Laakson mukaan tämä olisi pitänyt tulkita selkeäksi irtiotoksi vuodesta 2009. Sillä perusteella etusija olisi siis pitänyt antaa perustuslaille.

ˮKHO:n mukaan ei kuitenkaan voi tulkita, että perustuslakivaliokunnan tulkinta olisi merkittävästi muuttunutˮ, Laakso sanoo.

KHO kyllä toteaa, että perustusvaliokunta on esittänyt vuoden 2009 lausunnon jälkeen kannanottoja, ˮjoiden perusteella valiokunnan suhtautumista ylioppilaskunnan pakkojäsenyyteen yhdistymisvapauden rajoituksena voidaan nyttemmin pitää ainakin jossain määrin kyseisessä lausunnossa esitettyä kriittisempänäˮ.

Kannanotoissa ei kuitenkaan ole ˮsuoraan arvioitu ylioppilaskunnan pakkojäsenyyttä koskevan sääntelyn perustuslainmukaisuutta eikä niistä ole johdettavissa tältä osin valiokunnan kannan muutostaˮ.

Lisäksi KHO tuo esille, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen valvontaelinten oikeuskäytännön perusteella ˮsuomalaisen yliopiston ylioppilaskuntaa on pidettävä julkisoikeudellisena yhdistyksenä, joka ei kuulu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan soveltamisalan piiriinˮ.

Tärkeä kysymys pakkojäsenyydestä keskusteltaessa on nimittäin ollut se, onko ylioppilaskunta aatteellinen vai julkisoikeudellinen yhdistys. Aatteellisten yhdisten osalta Euroopan ihmisoikeussopimus suojaa negatiivista yhdistymisvapautta.
 

Jos pakkojäsenyys poistuisi, ylioppilaskuntien jäsenmäärät todennäköisesti laskisivat, ja resursseja pitäisi käyttää jäsenhankintaan. Esimerkiksi Turun AMK:n opiskelijakunta on joutunut sopeuttamaan toimintaansa jäsenkadon takia.

Tällä hetkellä valtaosa Turun yliopiston ylioppilaskunnan vuotuisista tuloista kerätään jäsenmaksuilla. Sen suuruus on 53 euroa. Menoja on budjetoitu tälle vuodelle 780 000 euron edestä.

TYYn tavoitteena on omavaraisuuden saavuttaminen seuraavalla vuosikymmenellä, niin että jäsenmaksun voisi poistaa tai ainakin muuttaa mahdollisimman pieneksi.

“Oli pakkojäsenyyttä tai ei, pyrkimys on sitä kohti, että jäsenmaksu on mahdollisimman kohtuullinen ja kun mahdollista, vieläkin alhaisempi”, TYYn pääsihteeri Petra Peltonen sanoo.

“Ylipäänsä yksi tapa palvella jäsenistöä on se,että jäsenmaksu on kohtuullinen tai pieni.”

KHO:n päätös ei ollut Peltosen mukaan yllättävä.

“Toki on hyvä asia, että nyt on käyty oikeudessa läpi, mihin järjestelmä perustuu – eikä ole löydetty ainakaan tällä hetkellä tiedossa olevia syitä, miksi järjestely ei voisi olla tämän kaltainen.”

Lapin ylioppilaslehdelle silloinen tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko kommentoi toukokuussa 2021, että “ei lähtisi heikentämään instituutioita, jotka edistävät opiskelijoiden hyvinvointia, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta”. Saarikko piti OKM:n selvittäjäryhmän tulkintaa pakkojäsenyydestä lehden mukaan tervetulleena.
 

Ville Laakson mielestä ei olisi pahitteeksi, että oikeustila perustuslain ja yliopistolain välillä selkeytyisi.

Se vaatisi kuitenkin lain käsittelyä eduskunnassa. Nykyisen hallitusohjelmaan se ei sisälly. OKM:n selvittäjäryhmän raporttikaan ei aiheuttanut toimenpiteitä lainsäätäjien taholta.

ˮNe, jotka kannattavat pakkojäsenyyttä, tietenkin toivovat, ettei yliopistolaki pitkään aikaan päätyisi perustuslakivaliokunnan pöydälleˮ, Laakso kommentoi.

ja toisin päin.

Laakson mukaan hänen ja Sepän agenda ei ollut ˮalun perinkään poliittinenˮ, vaan ˮjuridisen tilanteen selkeyttäminenˮ.

ˮAinakin se on nyt tehty. Ei voi sanoa, että valittaisipa tästä joku hallinto-oikeuteen.ˮ
 

Artikkelia muokattu 8.10. klo 10.13.: Muutettu kohta ˮPakkojäsenyys tietenkin rajoittaa yliopisto-opiskelijan perusoikeuksia. Mutta rajoittaa voi, jos edellytykset löytyvät – perusoikeudet eivät nimittäin ole ehdottomiaˮ muotoon ˮPerusoikeuksia voi kuitenkin rajoittaa, jos edellytykset löytyvät – ne eivät nimittäin ole ehdottomiaˮ.
 

Lue lisää

35 euron mätky sadoille opiskelijoille – Turun yliopisto tekee vuosittain yli 20 000 euron tilin myöhästyneillä lukuvuosi-ilmoittautumisilla

Perustutkinto-opiskelija Ilmoittautuu läsnäolevaksi yliopistoon suorittamalla ylioppilaskunnalle jäsenmaksun, 53 euroa. Myöhästyminen nostaa opiskelijan lukuvuoden hintaa käytännössä 66 prosenttia.(4/2021)

Turun AMK:n opiskelijakunta eroaa kattojärjestö SAMOKista – taustalla jäsenkato, jota koronatilanne vain pahensi

Nopealla aikataululla tehdyn päätöksen salamyhkäisyys herätti alumneissa huolta. (5/2020)

Perustuslaki on päivänpolitiikan alituinen kiistakapula, mutta myös itsenäisen Suomen symboli

Yhteiskunnan kivijalka vai kehityksen jarru? Suomen perustuslain tulkinnoista väitellään rajuin sanankääntein. (2017)