Uutiset
30.11.2009

Kuuluuko kehitysyhteistyö ylioppilaskunnille?

  • Laura Ollikainen (vas.) ja Katariina Kyckling eivät ole samaa mieltä.

Ylioppilaskuntien tekemä kehitysyhteistyö ei ole itsestäänselvyys. Tuleeko yo-kuntien ylipäätään tehdä kehitysyhteistyötä? Kuumaa perunaa pureskelevat Helsingin Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan Katariina Kyckling ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Laura Ollikainen.

Katariina Kyckling:

"Ylioppilaskuntien ei pidä

hallinnoida kehy-hankkeita"

Ylioppilaskunnat ovat vääriä tahoja toteuttamaan kehitysyhteistyötä, koska se ei kuulu ylioppilaskuntien ydintehtäviin. Lisäksi kehitysyhteistyöhön tarvitaan eritysosaamista, jota ylioppilaskunnilla ei ole. Tämän takia niillä ei pitäisi olla omia kehy-hankkeita.

Mielestäni kehitysyhteistyö on erittäin kannatettava asia ja tärkeä kysymys yhteiskunnassa ylipäätään, ja se tulisikin maassamme keskittää muutamalle osaavalle toimijalle. Aiheeseen linkittyvien tietojen ja taitojen sekä muiden resurssien keskittämisellä ja ammattimaisen hallinnoinnin kautta kehitysyhteistyöhankkeilla saataisiin enemmän aikaan niiden kohdemaissa.

Kehy-hankkeissa tarvitaan erityisesti hallinto-osaamista: muun muassa kohdemaiden tuntemusta, ymmärrystä kehitysyhteistyön toimintaperiaatteista, budjetointitaitoja ja muita hankkeen ohjaukseen tarvittavia resursseja. Eri ylioppilaskunnilla on ollut kielteisiä kokemuksia liittyen nimenomaan hankkeiden hallinnoinnin vaikeuksiin.

Esimerkiksi Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnalla oli ongelmia kumppanin varojen käytön seurannassa Brasiliassa, eikä varmuutta rahoituksen oikeasta käytöstä loppujen lopuksi saatu. Myös muilla ylioppilaskunnilla ja SYL:lla on ollut hankaluuksia hankehallinnossa. Paremmalla osaamisella ja toiminnan pitkäjänteisyydellä ongelmat oltaisiin voitu välttää - tai vähintäänkin minimoida haasteiden vakavuus, jos ongelmiin oltaisiin osattu puuttua ajoissa.

Se, että toimijat saavat opetella kehitysyhteistyöhankkeiden tekemistä, ei nähdäkseni ole riittävä peruste ylioppilaskuntien omille kehy-hankkeille. Oppiminen sinällään on kannatettavaa, mutta sen tulisi tapahtua muiden organisaatioiden, esimerkiksi Kepan kautta.

Kehitysyhteistyöhön ei missään nimessä saisi käyttää opiskelijoiden jäsenmaksuvaroja. Ensinnäkin ylioppilaskunnat saavat kerätä jäsenmaksua julkisoikeudellisten tehtävien hoitamista varten, eikä kehitysyhteistyö kuulu niihin. Tämän lisäksi jäsenen pitäisi saada itse päättää, käytetäänkö hänen varojaan kehitysyhteistyöhön vai ei. Yksi hyvä tapa voisi olla se, että ylioppilaskunnat voivat jäsenmaksunsa yhteydessä kerätä vapaaehtoista maksua jollekin tietylle, muun toimijan vetämälle kehitysyhteistyöprojektille. Näin jäsenet saisivat vapauden valita itse.

Ylioppilaskunnilla voi toki olla pienimuotoista kehitysyhteistyötoimintaa. Tämä ei mielestäni kuitenkaan missään tilanteessa voi sisältää omia hankkeita, vaan esimerkiksi muiden toimijoiden hankkeiden ja projektien tukemista, kummilapsitoimintaa sekä viestintää kehitysyhteistyöhön liittyvistä asioista.

Viimeistään yliopistolaista kumpuaa peruste sille, miksi ylioppilaskuntien ei pitäisi tehdä kehitysyhteistyötä: sitä ei voi tulkita yliopistolain mukaiseksi tehtäväksi. Kehy ei siis ole ylioppilaskuntien ydintoimintaa. Kehy-hankkeiden sijaan ylioppilaskuntien pitäisikin keskittyä varsinaisten tehtäviensä hoitamiseen.

Hädässä olevien auttaminen on tietysti erittäin tärkeää, mutta ylioppilaskuntien yleensä vähäisten taloudellisten resurssien kohdistaminen siihen ei ole oikein. Taloudellinen tuki ei ole ainoa keino toimia hädässä olevien tukena, vaan ylioppilaskunta voi esimerkiksi kannustaa jäseniään vapaaehtoistoimintaan muiden organisaatioiden kautta.

Katariina Kyckling on ollut mukana KY:n kehyjaoston toiminnassa, sen hankeryhmässä sekä yhdellä hankeseurantamatkalla. KY:n ja SYL:n kehy-toimintaa hän on seurannut myös KY:n hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana.

Laura Ollikainen:

"Ylioppilaskunnat näyttävät

nollaseiskalla mallia"

Kehitysyhteistyön tarkoitus on lisätä tasa-arvoa ja hyvinvointia maailmassa, joka on epätasaisesti jakautunut - meillä täällä pohjoisessa asiat kun ovat erittäin hyvin. Ylioppilasliikekin on kautta aikain perustellut toimintaansa solidaarisuuden ja tasa-arvon ajatuksilla. Ajattelemme yhä, että on oikein auttaa hädässä olevia ihmisiä.

Ylioppilaskunnan ei pidä ajaa vain opiskelijoidensa etuja, ja ylioppilaskunnan arvot, kuten vastuullisuus ja tasa-arvo, yltävät myös globaalisti jäsenistön ulkopuolelle. Yliopistolaki määrittelee, että yhtenä ylioppilaskunnan tarkoituksista on edistää jäsentensä yhteiskunnallisia pyrkimyksiä, ja mielestäni ylioppilaskunnan tekemä kehitysyhteistyö on juuri tällainen pyrkimys.

Ohjaamalla budjetistaan 0,7 prosenttia kehitysyhteistyöhön HYY haluaa kannustaa myös Suomen valtiota nostamaan omia määrärahojaan YK:n suosituksen mukaisiksi. Suurin osa HYY:n kehy-rahoituksesta tulee kuitenkin Suomen ulkoasiainministeriöltä, jonka hyväksyntä tarvitaan jokaiselle hankkeelle ja jolle toiminnasta säännöllisesti raportoidaan. Ylioppilaskunta siis sekä auttaa Suomen valtiota kehitysyhteistyön toteuttamisessa että toimii esimerkkinä valtiolle.

HYY:n kehy-varojen käyttöä ohjaavan kehyvaliokunnan toiminta on avointa kaikille ylioppilaskunnan jäsenille, eli kuka tahansa voi tulla mukaan päättämään varojen käytöstä. Jäsenmaksut eivät ole opiskelijan ainoa tapa osallistua rahallisesti, sillä varoja kerätään myös vapaaehtoisilla kehy-maksuilla ja niin kutsutulla kehy-aterialla.

Suuri osa aktiiveista on kehitysmaatutkimuksen opiskelijoita, jotka saavat lisää käytännön kokemusta sekä kehitysyhteistyöstä että hanketoiminnasta. Hankkeen hyvä hallinnointi ei ole nopeaa "rahat tilille" -toimintaa, vaan vaatii selvitystyötä, osaamista ja yhteydenpitoa eri osapuolten välillä. Halpaa tai ilmaista koulutusta on kuitenkin hyvin saatavilla esimerkiksi Kepan järjestämänä. Eri hankkeiden tiimoilta ollaan myös koko ajan yhteydessä yhteistyöjärjestöihin sekä UM:ään. Kun toiminta on vapaaehtoista, rahaa ei kulu esimerkiksi konsulttiyhtiöiden palkkioihin ja resurssit voidaan suunnata suoraan kohteeseen.

Ylioppilaskunnan kehy-toiminta antaa hyvin yhteyden paikallistasoon, ja apua saavat ruohonjuuritasolla yksittäiset ihmiset. Rahaa ei vain anneta johonkin epämääräiseen kohteeseen, vaan toteutetaan aktiivisesti hankkeita, joita pystytään hallinnoimaan itse. Kehitysyhteistyön kautta ylioppilaskunta voi myös luoda kansainvälisiä verkostoja, tehdä yhteistyötä muiden opiskelijajärjestöjen kanssa ja auttaa opiskelijoita kehitysmaassa.

Kehitysyhteistyö ei ole ainoastaan konkreettisen elämänlaatua parantavan asian toteuttamista kehitysmaassa, vaan siihen kuuluu muun muassa kansainvälisyyskasvatusta, tiedottamista ja viestintää sekä itse kohdemaassa että Suomessa. Yliopisto-opiskelijat toimivat tulevaisuudessa asiantuntija- ja johtotehtävissä, joissa heillä on mahdollisuus vaikuttaa kehitysmaiden asioihin monella tavalla. Opiskelijoiden kehitysmaa-tiedoissa on kuitenkin puutteita, ja kehy-toimintaa tarvitaankin myös lisäämään ylioppilaskunnan jäsenten tietoa maailmassa vallitsevasta eriarvoisuudesta.

Laura Ollikainen on HYY:n

kehy-valiokunnan tiedottaja.

Suomen ylioppilaskuntien liitto päätti marraskuun lopulla pidetyssä liittoko­kouksessa poistaa budjetistaan 0,7 prosentin kehitys-yhteistyöavun, niin teki myös TYYn edustajisto marraskuun kokouksessaan.

Teksti: Mirva Helenius

Kuva: SYL

Artikkeli on peräisin SYL:n ylioppilaslehtien käyttöön tarkoitetusta Kehyjuttupankista.