Uutiset
11.12.2009

Lähiömausteista ranskalaisromantiikkaa

  • Vincennen kuuluisa yliopisto 1970-luvulla. Nykyään yliopisto tunnetaan nimella Paris 8 tai Saint-Denis.

Pariisilaisyliopistot Saint-Denis ja Paris-Nord ratsastavat punaisella perinnöllä.

Ensi nuuhkaisulla ei miljöötä yliopistoksi uskoisi. Pistävä haju nenässä sekä silmien edessä aukeava näkymä ränsistyneistä betonielementtilaatikoista tuovat ennemmin mieleen hylätyn teollisuusalueen. Portilla riippuva kyltti osoittaa kuitenkin epäilevän saapuneen oikeaan paikkaan, Université de Paris 13:n pääkampukselle.

"Is this pot that smells here?" miettii tanskalainen opiskelija puolestaan Vincennes-Saint-Denisin sisäänkäynnillä.

Käytävillä soi hiphop ja pulut lentävät sisällä rakennuksissa. Pariisin pohjoispuolella sijaitsevien Saint-Denisin ja Paris-Nordin yliopistojen lähiörosoisuus ja rumuus voivat olla sokki monelle vaihto-opiskelijalle, jos odotukset ovat ehtineet täyttyä rankalaisromantiikasta.

Anarkistiselle ulkomuodolle löytyy selitys kuohuvan 1960-luvun tapahtumista. Pariisin kevään -68 opiskelijamellakoiden tuloksena Sorbonne jakautui 13:ksi itsenäiseksi yliopistoksi. Sorbonnen liepeiltä latinalaiskorttelista kantautuneet opiskelijoiden tyytymättömyyden äänet valtasivat tilansa erityisesti Paris 8:sta, silloisesta Vincennesta. Tänä vuonna yliopisto juhlii näyttävästi neljänkymmnen vuoden taivaltaan.

Yliopisto on kuulu ennen kaikkea radikaalista opettajakunnastaan. Aikansa filosofit, kuten Gilles Deleuze, Michel Foucault ja Karl Popper vaikuttivat vahvasti yliopistossa sen perustamisvaiheessa. Filosofian oppiaineessa tohtoriopiskelijoista vastaava opettaja, itsekin Vincennessa opiskellut Stéphane Douailler muistaa 1960-luvun lopun murroksen.

"Täällä käytiin aikansa kiinnostavinta filosofista keskustelua. Yliopistosta tuli kokeilu, joka oli avoin kaikille ja missä erilaiset äänet pääsivät kuuluviin", hän kertoo.

Douailler katsoo, että sittemmin ranskalaiset yliopistot, jopa Sorbonne, ovat ottaneet mallia Paris 8:sta. Hän puhuu kuolemattomasta hengestä, joka kampuksella elää edelleen. Punainen perintö on läsnä, tosin toisenlaisessa muodossa.

"Ennen kuin yritämme selittää maailmaa, meidän on pyrittävä ymmärtämään sitä. Yliopisto ei voi olla propagandistinen väline, mutta pyrkimyksenä voi olla idea tiedon muutoksesta ja merkityksekkäästä yhteiskuntakritiikistä", hän punnitsee.

Arjessa yliopistojen ränsistyneet puitteet ja kangertelevat käytännön asiat ovat toissijaisia. Rento ilmapiiri ja opiskelijoiden tulisieluisuus tekevät käytävillä leijailevat homeen ja virtsan tuoksahdukset lähes huomaamattomiksi.

Ilmapiiri onkin yksi tärkeä yliopiston valintaa ohjaava tekijä. Keskustayliopistossa opintonsa aloittanut Johann Burghgraeve, 26, vaihtoi ensimmäisen opinahjonsa Paris-Nordiin, jonka leppoisampi tunnelma houkutti kilpailuhenkistä keskustayliopistoa enemmän.

"Saint-Denisin ja Paris-Nordin yliopistoissa opiskelijakunta on monikulttuurista, pukeutuminen on rentoa ja opiskelijat järjestävät kampuksella rap- tai reggaekonsertteja. Tätä ei juuri näe keskustayliopistoissa, joiden vaatimustaso on usein kova ja ilmapiiri kireämpi."

Lähiöyliopistojen leppoisuus ei välttämättä tee niistä huonotasoisempia. Ilmapiirin lisäksi Burghgraeve piti Paris-Nordissa houkuttelevana taloustieteen linjaa, jonka opetushenkilökuntaan kuuluu useampia arvostettuja taloustietelijöitä. Pariisissa ikänsä asunut Audrey Grangerac, 22, valitsi aikanaan Saint-Denisin yliopiston oppilaitoksen kuulun elokuvalinjan vuoksi.

"Tiesin, että täällä opiskelu on myös käytännön harjoittelua. Uskon saavani Paris 8:sta hyvän pohjan tulevaisuudensuunnitelmilleni", hän katsoo.

Hakeutuessaan yliopistoon Grangerac tiesi Saint-Denisin poliittisesta historiasta. Hän katsoo, että poliittisuudesta on sekä haittaa että hyötyä.

"Erityisesti lakkojen aikana opettajat keskustelevat tilanteesta innokkaasti opiskelijoiden kanssa. Toisaalta lakoilla on myös huonot puolensa. Viime vuonna me opiskelijat lakkoilimme yliopistouudistuksen vuoksi niin paljon, etten suorittanut juuri mitään kursseja", hän kertoo.

Grangerac alleviivaa, että tänä päivänä Paris 8:ssa opiskelee opiskelijoita kaikista yhteiskunnan kerrostumista.

"Perustamisaikoina Vincennesin yliopistoon hakeutui erityisesti poliittisesti samanhenkisiä nuoria. Nykyään samankaltaista yleistystä on vaikea tehdä", hän toteaa.

Samaa mieltä on Burghgraeve.

"Aikaisemmin Paris-Nord on ollut vasemmistolaisessa maineessa, mikä on näkynyt erityisesti professoreiden ja muun opetushenkilökunnan keskuudessa. Tänä päivänä ei voi enää sanoa samaa."

Tulisieluinen aktivismi ei kuitenkaan ole kampuksilta hävinnyt. Viime keväänä opiskelijoiden lakko sulki yliopistot kuukausiksi, eikä syksy ole edennyt pitkälle, kun Saint-Denisin pääsisäänkäynnillä saa käteensä väistämättä flyereita ja Paris-Nordin kampuksella jo kuohuu.

Opiskelijat ovat tulistuneita uudistuksesta, jonka jälkeen ruokaa ja kahvilatuotteita voi ostaa ainoastaan sirullisella opiskelijakortilla, jota ylläpitää yksi Ranskan suurimmista pankeista. Pankkia ja Crous-kahviloita vastaan organisoitu boikotti näkyy ja kuuluu kaikkialla.

Kyse on periaatteesta.

"La Fac n'est pas une banque! Jos Crous on mielummin liitossa BNP:n kuin opiskelijoiden kanssa, syömme me opiskelijatkin mielummin keskenämme kuin Crousin ravintoloissa."

Intohimoa riittää muillakin kuin opiskelijoilla. Douailler kertoo, että yliopistolla luennoi kuulu mies, jonka eläkeikä tuli täyteen yli 20 vuotta sitten.

"René Schérerin torstai-iltapäivän luennot keräävät paikalle entisiä opiskelijoita, jo valmistuneita, työssäkäyviä sekä opintojaan aloittelevia nuoria", hän listaa.

Teksti: Laura Myllymäki & Liisa Reunanen.