Uutiset
10.09.2014

”Opiskelijat murehtivat liikaa”

Teksti & Kuvat:
Lauri Hannus
  • Riitta Pyykön mielipaikka kampuksella löytyy Yliopistonmäen keskusaukiolta, kivenheiton päästä omalta työhuoneelta.

Turun yliopiston vararehtori Riitta Pyykkö uskoo kaikkien koulutusalojen työmahdollisuuksiin ja haluaa yliopistolta nykyistä parempaa opetusta.

Tärkeintä on päästä vauhtiin ja oppia oppimaan. Koulutuksen kehittämisestä vastaavan vararehtorin Riitta Pyykön mukaan keskeistä opintojen sujuvan alun kannalta on opintojen selkeä organisoiminen.

”Työskentelytavat ja opiskelemaan oppiminen ovat ensimmäisenä vuonna jopa sisältöjä tärkeämpiä, jälkimmäisiin kun ehtii syventyä vaikka koko tiedeuransa ajan.”

Monilla Turun yliopiston laitoksilla opintojen alkupuoli onkin viime aikoina laitettu uuteen uskoon. Esimerkiksi hakukohteensa yhdistäneiden valtio-opin ja poliittisen historian perusopinnot kuljetaan nykyisin yhtä matkaa. Vasta niiden suorittamisen jälkeen valitaan jompikumpi pääaine.

Pyykkö liputtaa uudistusten puolesta.

”Kannatan laajojen yhteisten perusopintojen mallia, sillä uskon, että opiskelijoille on hyvä antaa hieman lisää miettimisaikaa erikoistumisensa suhteen. "

Joku voisi kysyä, mitä tässä rytäkässä tapahtuu akateemiselle vapaudelle. Pyykön mukaan mahdollisimman valmiiksi mietitty kurssipaketti tukee kokemusten mukaan useimpia opiskelijoita.

”Vapaus on yksi yliopiston ydinajatuksia, mutta hieman näyttäisi siltä, ettei valinnaisuutta saisi olla ensimmäisenä vuonna liikaakaan.”

Yliopisto eräänlainen shokki

Kaikki ei kuitenkaan tule kuntoon kurssimoduuleita siirtelemällä. Yliopiston johdossa on havahduttu myös opetuksen laadun parantamiseen.  

”Yliopisto-opettajien pedagoginen osaaminen ei ole aivan huippua. Hyvästä lukiosta tulevalle yliopisto saattaa olla pettymys, sillä menetelmiltä ja opetusteknologian nykyaikaisuudelta saatetaan odottaa enemmän.”

Pyykön mukaan ongelma on Turun yliopistossa hyvin tiedostettu, ja opetuksen parantamiseksi tehdään jatkuvasti töitä. Myös teknologiaan panostetaan, mutta ”asiassa ei voida edetä vain tekniikka edellä.”

Tärkeintä on taitava opettaminen. Yliopisto-opettajia kannustetaankin kehittämään opetustaitojaan perusvaatimuksia paremmiksi.

Kiinnostus pedagogisia opintoja kohtaan onkin lisääntynyt, mutta kyseessä on Pyykön mukaan myös sukupolvikysymys: nuoremmat lehtorit suhtautuvat niihin varttuneempia innokkaammin.

Opettajien koulutuksen avulla pyritään myös selkeyttämään opintojen ohjauksen käytäntöjä. Tavoitteena on, että opintojensa kanssa pähkäilevä saisi mahdollisimman tasalaatuista opastusta.  

Pyykkö myöntää, että opettajien ohjausvalmiuksissa on ollut kirjavuutta. Esimerkiksi henkilökohtaiset opintosuunnitelmat tehdään joidenkin opettajien ohjauksessa erittäin hyvin, toisten kanssa lähinnä muodon vuoksi.

Parempi opetus vaatii Pyykön mukaan astumista pois omalta mukavuusalueelta, sillä kyse on kohtaamisista. Tutkijataustaisille opettajille se tarkoittaa parempaa pedagogista otetta, koulutaustaisille opiskelijoille taas omatoimisuutta.

”Olemme havainneet, että yliopiston aloittaminen on tietynlainen shokki. Opiskelutaitoihin ja opiskelukykyyn täytyy panostaa itsenäisemmin. ”

Pyykön mukaan opiskelijoiden palautteessa korostuu arkisen vuorovaikutuksen merkitys: jo pelkkä opiskelijoiden tervehtiminen parantaisi oppimistuloksia.

Epävarmuudesta eteenpäin

Vaikka rakenteita on hiottu, joka vuosi osalla uusista yliopistolaisista opinnot jumiutuvat lähes alkuunsa. Etenemisongelmien yleisin syy on epävarmuus omasta alavalinnasta. Mitä suuntansa kadottaneen opiskelijan kannattaisi tehdä?

”Ensimmäisenä kannattaa mennä tutorin puheille. Jos taas kokee olevansa aivan väärällä alalla, niin kannattaa kääntyä tiedekuntien yleisen opintoneuvonnan puoleen.”

Pyykkö uskoo myös ylioppilaskunnan opintoja ohjaavaan rooliin, sillä sitä kautta saadaan jatkuvasti yhteydenottoja.

”Toki tässä kohtaa ollaan jo tavallaan hätäpuheluvaiheessa”, hän lisää.

Yksi ongelma-alue opintojen etenemisen kannalta ovat fysiikan ja kemian oppiaineet, joihin tullaan odottamaan menolippua lääketieteelliseen tiedekuntaan.

Opetuksen toteutusta ja rakenteita on jouduttu näissä oppiaineissa tuulettamaan. Tuloksiakin on Pyykön mukaan saatu: oppiaineesta pois valuvien opiskelijoiden määrä on pienentynyt.  

”Uramahdollisuuksien näkyväksi tekeminen on kaikissa aineissa olennaista, sillä työhönsijoittumisen varmuus on opiskelijoille yhä tärkeämpää. Varmat työpaikat ovat toimineet oikeus- ja lääketieteen sekä psykologian hyväksi.”  

Pyykön mukaan opiskelijoiden epävarmuus tulevaisuudestaan menee välillä jopa yli äyräiden.

”Tulevaisuudenuskoa tuntuisi välillä puuttuvan: opiskelijat murehtivat liikaakin. Olen yrittänyt sanoa, että kannattaisi epävarmuudesta huolimatta opiskella sellaista, mistä on itse kiinnostunut.”

Kiintiöitä kohtuudella

Valtionhallinnon viimeaikaiset toimet opiskeluaikojen lyhentämiseksi eivät ole omiaan vähentämään alastressiä. Opintotuen ehtojen tiukentuminen lisää paineita löytää oma alansa kertalaakista, sillä toiseen samantasoiseen tutkintoon ei tukea enää heru.

Keskusteluissa välähtelee tiuhaan myös ajatus yliopistojen opiskelijavalinnan tiukemmasta kohdistamisesta tuoreisiin ylioppilaisiin. Tähän suuntaan ollaan Pyykön mukaan menossa vain osittain: suunnitteilla on lähinnä koko maan kattavia alakohtaisia kiintiöitä.

”Lääketieteellisessä valtakunnalliset suunnitelmat ovat jo melko pitkällä. Ajatuksena on asettaa 50/50-kiintiö, jossa puolet sisään otettavista on saman vuoden ylioppilaita.” Jakauma ei ole Pyykön mukaan kovin kaukana nykyisestä.

Vararehtorin oma opintopolku on monipuolinen. Pyykkö aloitti opintonsa 1970-luvulla Turun yliopistossa klassillisella filologialla, vaihtoi sitten pääaineensa ”uuteen ja jännittävään” kulttuurihistoriaan ja teki maisterin- ja tohtorintutkintonsa Helsingin yliopistoon venäjän kielestä.

Monipuolinen opiskelu on antanut hyvät valmiudet niin tutkimus-, opetus- kuin hallintotehtäviinkin.  

”Vaikka alan nopean löytämisen paine kasvaa koko ajan, on mielensä muuttamisen mahdollisuus ja siirtymät taattava tulevaisuudessakin”, Pyykkö summaa.