Uutiset
23.04.2010

Pedagogisia vaatimuksia yliopistossa opettaville?

Yliopiston työntekijöiden ei ole pakko käydä pedagogista koulutusta voidakseen opettaa. Opetuksesta ja pedagogisista vaatimuksista kuitenkin keskustellaan aikaisempaa enemmän myös yliopistoyhteisössä.

"SUOMESSA VAADITAAN lastentarhasta ammattikorkeakouluun saakka muodollisena pätevyytenä pedagogiset opinnot, yliopistossa nämä opinnot perustuvat täysin vapaaehtoisuuteen", toteaa yliopistopedagogiikan erikoistutkija Mari Murtonen.

Opetusansiot toki huomioidaan rekrytoinnin yhteydessä, mutta muodollisen pätevyyden puute ei ole yliopistossa opettamisen este. Tämä käytäntö on kirjattu myös uuteen, viime syksynä hyväksyttyyn Turun yliopiston johtosääntöön.

Yliopiston työntekijät voivat kuitenkin vapaaehtoisesti suorittaa pedagogisia opintoja laajimmillaan jopa 60 opintopisteen verran. Koulutusta alettiin tarjota suppeassa muodossa vuonna 1996 ja laajinta kokonaisuutta on voinut suorittaa viime syksystä lähtien.

Murtonen on yksi opintokokonaisuuden vastuuhenkilöistä. Hänen mukaansa koulutukseen hakeutuva joukko on monenkirjavaa.

"Kaikista tiedekunnista on osallistujia melko tasaisesti, jatko-opiskelijoista tutkijoihin. Enemmistö on jo pitempään opetustehtävissä toimineita. Koulutusta hankkivat jonkin verran myös professorit."

Murtonen on vakuuttunut opintojen hyödyllisyydestä.

"Kun opettajalla on valmiudet tunnistaa omia ja opiskelijoiden käsityksiä oppimisesta ja opettamisesta, hänen on helpompaa tietää miten toimia. On hyvä pohtia miten opiskelijan oppimista arvioidaan: pyritäänkö pinnallisuuteen vai asiantuntijuuden kehittymiseen."

Samoilla linjoilla on biologian laitoksen assistentti Christina Nokkala, joka suorittaa yliopistopedagogiikan 60 opintopisteen kokonaisuutta.

Nokkala päätyi aikoinaan ensimmäisen kerran opettamaan pikakomennuksella ilman teoreettista tietoa opettamisesta. Pedagoginen koulutus on helpottanut opetuspainotteista työtä.

"Olen saanut paljon virikkeitä ja uusia ajatuksia ja tapoja opettaa. Koulutuksen yhteisöllinen puoli on myös ollut erittäin tärkeä."

Nokkala ei kuitenkaan kannata pedagogisten opintojen tekemistä pakollisiksi. Myös Murtonen suhtautuu ajatukseen varauksella.

"Kannattaisin, että vakituisia virkoja täytettäessä suositeltaisiin opintoja. Yliopiston strategiaan on kirjattu tavoite, että tarjotaan opettajille mahdollisuus hankkia koulutus."

Myöskään ylioppilaskunnan tavoitelistalla ei ole opettajan pedagogisten opintojen pakolliseksi tekeminen.

"Asiasta keskustellaan ylioppilaskuntien liitossa. Pedagogisen koulutuksen pakollisuus jakaa mielipiteitä. Konsensus on siitä, että opetusansiot on huomioitava", TYYn hallituksen koulutuspoliittisen vastaavan Rauli Elenius kertoo.

TYYn linja on kannustaa pedagogiseen kouluttautumiseen velvoittamisen sijaan.

YLIOPISTO-OPISKELIJAN ASEMA on erityinen verrattuna muiden suomalaisten oppilaitosten opiskelijoihin, sillä opiskelija määritellään yhteisössä nuoremmaksi kollegaksi, joka osallistuu tieteellisen tiedon tuottamisen prosessiin. Tämä ajatus on myös taustalla opettajien pedagogisten meriittien arvioinnissa. Asiantuntijoiden yhteisön on ajateltu kykenevän siirtämään tietoa eteenpäin ilman muodollista pedagogista koulutusta.

Mari Murtonen kuitenkin kyseenalaistaa tämän käsityksen.

"Olisi käytävä keskustelua vanhasta käsityksestä, että asiantuntijuus yksin riittäisi opetustaitojen takaajaksi, sillä tietoa opettamisesta on nykyään huomattavan paljon.Oppiminen on opiskelijan pääasia, mutta siitä ei puhuta riittävästi."

Yliopisto-opetuksen erityiseen asemaan on vaikuttanut se, että yliopisto-opettajat ovat pääsääntöisesti myös tutkijoita. Asiantuntemus omalla alalla katsotaan ensisijaiseksi hyvän tiedeyhteisön jäsenen ominaisuudeksi.

Yliopiston suurin henkilöstoyhdistys Turun yliopiston tieteentekijät ry. ei näe tässä ajatuksessa erityistä ongelmaa. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Maija S. Peltola painottaa tutkijuuden ja opettajuuden tasapainoista huomioimista.

"Vapaaehtoisuuden taustalla on yliopiston historia. Tieteentekijät ei kannata pedagogisten opintojen pakollisuutta tulevaisuudessakaan, sillä opettaja ei parane pakottamalla. Jos joku ei ole hyvä opettaja, on tarkasteltava miten hän pärjää tutkijana."

PEDAGOGISTA KOULUTUSTA yliopisto-opettajille on nyt enemmän tarjolla kuin kuin aikaisemmin Turun yliopiston historiassa. Koulutuksen käyneiden määrän kasvu lisää epäilemättä myös uusien hakijoiden määrää, sillä harva haluaa jäädä alakynteen työnhaussa meriittien puutteen vuoksi.

"Pedagogisen koulutuksen lisääminen on Suomessa kirjattuna tavoitteena ja koulutus on tuottanut hyviä kokemuksia. Turun yliopistossa koulutusta on tarkoitus tarjota kaikille halukkaille. Toivoisin, että kymmenen vuoden päästä kaikilla opettajilla olisi käsitys siitä mitä yliopistopedagogiikka on, ja että tämä ymmärrys välittyisi myös opiskelijoille", Mari Murtonen sanoo.

Myös Turun yliopiston vararehtori, perusopetuksen kehittämisestä vastaava Tapio Reponen korostaa opetustaitojen kasvavaa merkitystä tulevaisuudessa.

"Keskustelun suunta on vaatimusten lisääminen. Turun yliopistolla ei kuitenkaan ole valmista suunnitelmaa asiaan liittyen. Yliopisto on juuri perustanut opintoasiain neuvoston, jonka agendalle tämä kysymys mahdollisesti tulee. Katson, että koulutuksen tarjoaminen on tärkeä yliopiston tehtävä", Reponen muotoilee.

Yliopisto-opettajien pedagogiset taidot on nostettu tärkeäksi kehittämiskohteeksi ja niiden painoarvo kasvaa. Kykyä välittää eteenpäin tieteellisen ajattelun taitoa ei enää pidetä itsestäänselvyytenä.

Teksti: Veikka Lahtinen

Kuva: Lauri Hannus