Uutiset
19.03.2020

Tekniikan tiedekuntaa sorvataan kiireessä, TYY pettyi epäselvään valmisteluun – soitimme työryhmää johtaneelle vararehtori Mika Hannulalle

Teksti:
Teemu Perhiö

Turun yliopistoon ollaan nyt nopealla aikataululla rakentamassa uutta tiedekuntaa tekniikalle.

Keskustelua on herättänyt tiedekunnasta tehtävän päätöksen pikaisuus ja siihen liittyvän valmistelun vajavaisuus. Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) päättikin oma-aloitteisesti kommentoida prosessia keskiviikkona 18.3..

Kyse on siitä, miten tekniikan laajennus organisoidaan. Yliopisto sai viime kesänä uusia koulutusvastuita: kone- ja materiaalitekniikan. Tähän mennessä tekniikan aloista on voinut Turussa opiskella bio- ja tietotekniikkaa.

Ensi syksynä uusia tekniikan opiskelijoita tulee yhteensä 273 kappaletta. Koulutuksen suunnittelulla onkin ollut kiire. Professoreita on palkattu, lisää pitää rekrytä.

Laajennuksen kokonaissuunnittelua veti syksyllä työryhmä, jota johti vararehtori Mika Hannula. Työryhmän laatima loppuraportti sisältää paitsi suunnitelman koulutuksen sisällöstä, myös ehdotuksen koulutuksen organisoimiseksi.
 

Hannulan työryhmän esityksestä kerrottiin yliopiston Intrassa julkisesti vasta helmikuun lopussa. Artikkelin otsikko oli Tekniikan laajennuksen organisointivaihtoehtoja esiteltiin henkilöstölle. Lukijan piti kaivaa tahtotila, uusi tiedekunta, leipätekstin seasta.

Hallitus kuitenkin päättää asiasta jo 20. maaliskuuta, ja tiedekunta olisi pystyssä jo ensi vuoden alusta. Aikataulu on poikkeuksellisen kiireinen.

Kysyttäessä Hannulalta miksi organisoitumisesta päättämisellä on hoppu, hän korostaa, että laajennuksen jatkuva eteneminen on tärkeää. Tekniikan laajennus on ollut ”tärkeässä roolissa” yliopiston strategiassa.

”Sen valmistelussa on ollut mukana useita kymmeniä aktiivisia ihmisiä, jotka ovat lähteneet rakentamaan entistä vahvempaa tekniikan koulutusta ja tutkimusta”, Hannula sanoo sähköpostitse.

”Myös sidosryhmiemme usko Turun yliopiston tekniikan laajennukseen on vahva, sillä he ovat lahjoittaneet meille jo kahdeksan uutta professuuria ja lisää on tulossa. Mukana on niin kuntia kuin yrityksiä”, hän jatkaa.

Toisaalta Hannula haluaa korostaa inhimillistä näkökulmaa.

”Henkilöstön kannalta on myös tärkeää, että tämänkaltaiset päätökset tehdään kohtuullisen nopeasti. Se vähentää muutoksen aiheuttamaa epätietoisuutta ja vapauttaa voimavarat opetukseen ja tutkimukseen mahdollisimman nopeasti.”

Eikö tässä ole kuitenkin aika lyhyt aika päätöksenteon ja sen päätettävän esityksen julkistuksen välillä?

”Ei tämä ihan yhtäkkiä ole tullut. Organisoitumiskeskustelu käynnistettiin jo syksyllä.”
 

Yhteisöllä on kuitenkin ollut vain vähän aikaa reagoida juuri tähän nimenomaiseen esitykseen uudesta tiedekunnasta. Tiedotus on ollut niukkaa ja epäselvää.

TYYn hallituksen puheenjohtaja Sofia Engblom kommentoi TYYn tiedotteessa, että ylioppilaskunta piti alun perin raporttia tiedekunnan osalta ”keskustelun avauksena” – ”[…] mutta keväällä edettiinkin jo päätöksentekoon”.

”Ei raportti itsessään tue sellaista”, Engblom toteaa tiedotteessa.

Ylioppilaskunta ei ota suoraa kantaa tekniikan organisoitumisen rakenteeseen.

Kannanotossa muotoillaan, että ”[…] tarvitaan selkeä ymmärrettävä päätös, selkeä aikarajaus muutokselle ja suunnitelma muutoksen huolelliseen toteuttamiseen.”

TYY kommentoi myös, että ”lähtökohtana sisäisen toiminnan muutokselle ei voi olla ulkoiset toiveet näkyvyyden parantamisesta”.

Ylioppilaskunta ei myöskään ole samaa mieltä siitä, että nykyinen perjantaiseen [20.3.] päätökseen tähtäävä prosessi olisi tukenut henkilöstön tai opiskelijoiden hyvinvointia muutoksessa, ”päinvastoin”.

TYYn oma esitys huolellisemmalle valmistelulle on, että yliopiston hallitus päättää rakenteesta kevään 2020 aikana, ja päätettyyn rakenteeseen siirrytään tilikauden 2022 alusta.

Hannula ei ota tarkemmin kantaa ylioppilaskunnan esitykseen.

”Nythän siitä rakenteesta päätetään kevään aikana: ensin mahdollinen päätös tiedekunnasta, ja myöhemmin päätös laitosrakenteesta.”
 

TYYn kannanotossa tuodaan esille, että työryhmän loppuraportin osuus tekniikan organisoitumisesta ei niinkään ole suunnitelma vaan sisältää ”ainoastaan näkemyksiä ja ehdotuksen”.

Näkemyksiä on listattu kahdelle eri vaihtoehdolle: sekä laajennuksen toteuttamiselle nykyisen luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnan alla, että uudelle tekniikan tiedekunnalle.    

Vastustavana näkemyksenä laajentumiselle nykyisen tiedekunnan sisällä kerrotaan esimerkiksi, että se ”ei anna vakuuttavaa kuvaa yliopiston strategisesta kyvykkyydestä”.

LuTen tiedekuntajärjestö Hybridi ry keräsi jäsenjärjestöjensä näkemyksiä tiedekuntakysymyksestä. Esimerkiksi kemian ja biokemian opiskelijoiden ainejärjestö TYK ry ihmetteli tuota rakennetyöryhmän tulkintaa ”strategisesta kyvykkyydestä”:

”[Se] on tässä vaiheessa huono perustelu, jos se tarkoittaisi vain sitä, että uudistukset toteutetaan kiireellisesti ja huonosti vain, jotta se näyttäisi ulkoapäin hyvältä.”

Moni järjestöistä näkee, että koulutuksen onnistunut suunnittelu ja toteutus on ensisijaista organisaatioratkaisuun nähden.
 

Hannulan työryhmä päätyi kannattamaan uuden tiedekunnan perustamista ilmeisen yksimielisesti.

Tylkkärin tietojen mukaan työryhmän keskusteluissa oli mukana myös erilaisia näkökohtia painottaneita henkilöitä. He kuitenkin päätyivät olemaan jättämättä eriävää mielipidettään loppuraporttiin.

Ylioppilaskunta toi keskiviikon kannanotossaan esille, että työryhmän raportista on karsittu pois tausta-aineistossa esille tuotuja perusteltuja näkemyksiä.

Hannulan mukaan eri näkemykset on kyllä otettu huomioon, mutta niitä näkemyksiä, jotka eivät saavuttaneet yhteistä ymmärrystä, ei kirjattu raporttiin.

Alkuvuodesta luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnan laitosjohtajat ja dekanaatti laativat oma-aloitteisesti Hannulan työryhmän ehdotuksesta merkittävästi poikkeavan ”kustannustehokkaan” esityksen. Siinä tekniikalle ja luonnontieteille olisi erilliset koulut (school) yhden tiedekunnan alla.

”[…] ihmiset selkeästi muuttivat mielipiteensä, kun tajusivat, että tässä olikin keskustelun päätepiste, ei alku”, TYYn kannanotossa kommentoidaan.

Yliopiston hallituksen kokouksen (20.3.) esityslistassa silti muotoillaan, että ”luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnan henkilöstön ja opiskelijoiden näkemykset ovat maltillisia. Luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnan laitokset ja yliopiston tiedekunnat eivät vastusta uuden tiedekunnan perustamista.”
 

Soitimme ja lähetimme sähköpostia vararehtori Hannulalle ja kysyimme tarkentavia kysymyksiä prosessiin liittyen. Haastattelut on tehty useampana päivänä. Kysymysten lainaukset ovat työryhmän loppuraportista.
 

Miksi laajentuminen nykyisen tiedekunnan sisällä ei antaisi ”kovin vakuuttavaa kuvaa yliopiston strategisesta kyvykkyydestä”, vararehtori Mika Hannula?

”Nyt pitää miettiä, mikä on paras tapa organisoitua, jotta tekniikan laajennus onnistuisi. Jos ei tehdä mitään organisatorisesti näin ison asian edistämiseksi, se tietysti voi mietityttää, onko se loppuun asti mietittyä.”

”Kuten muillekin tieteenaloille, myös tekniikalle oma tiedekunta on tärkeä, jotta opetusta ja tutkimusta voitaisiin kehittää ottaen huomioon tieteenalan erityispiirteet.”
 

Mitä väliä sillä olisi, että ”tekniikka kasvaa [yhdessä tiedekunnassa] suhteettoman suureksi verrattuna tiedekunnan muihin tieteenaloihin”?

”Yliopistoyhteisön parissa on esitetty huoli siitä, että tekniikka dominoisi liiaksi jo nyt hyvin heterogeenisen ja ison tiedekunnan toimintaa. Turun yliopistolla on vahva ja omaleimainen luonnontiede, jonka profiloitumista on tärkeää tukea.”
 

Miksi ”tiedekunnan nykyinen organisaatiokulttuuri ja johtamisjärjestelmä eivät tue tekniikan laajennuksen edellyttämää muutosta”?

”Tekniikan koulutuksen kokonaissuunnitelman keskeinen ajatus on siirtyä lukuisista oppiaine- ja laitospohjaisista opintokokonaisuuksista neljään tutkinto-ohjelmaan, joiden sisällöt suunnitellaan osaamisperusteisesti. Tutkinto-ohjelmien opetukseen osallistuisi useita eri laitoksia ja tiedekuntia.”
 

Miksi rakennetyöryhmän raportissa on listattu niin vähän yhtä tiedekuntaa puoltavia argumentteja? Esim. konsultin tuottaman kyselyn raportissa eri vaihtoehtoja tuntui punnitun tasapuolisemmin.

”Rakennetyöryhmä kävi systemaattisesti läpi lukuisia, molempiin vaihtoehtoihin liittyviä näkökulmia, joita oli kerätty tekniikan laajennuksen työryhmistä sekä luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnan henkilöstölle ja opiskelijoille järjestetyistä työpajoista. Dokumentissa esitetyt argumentit ovat ne, jotka huolellisen keskustelun jälkeen jäivät jäljelle.”
 

TYYn kannanotossa tuli ilmi, että raportista olisi jätetty huomiotta tiettyjä tausta-aineistosta ilmi käyviä näkemyksiä. Koetko, että joidenkin keskusteluun osallistuneiden näkemyksiä organisoitumisen osalta on sivuutettu?

”Rakennetyöryhmässä on käyty läpi hyvin perusteellisesti kaikki ehdotukset ja näkemykset. Jos siellä on ollut sellaisia näkemyksiä, jotka eivät ole ryhmässä saavuttaneet yhteistä ymmärrystä, totta kai kaikkia näkökulmia ei ole kirjattu. Ryhmän tehtävänä on ollut jäsentää tilannetta ja luoda yhteinen näkemys.”
 

Olisiko kuitenkin ollut hyvä tuoda esille enemmän eri näkemyksiä päätöksenteon tueksi? Kuten [näkemys yhdestä tiedekunnasta ja kahdesta korkeakoulusta], joka esitetään LuTen laitosjohtajien ja dekanaatin raportissa?

”LuTen dekanaatin materiaali on tehty vasta tammikuussa [ja työryhmän loppuraportti joulukuussa]. Rakennetyöryhmässä oli mukana dekaani itse. Siellä hän tietenkin toi omia näkemyksiään esille ja osallistui työskentelyyn aktiivisesti.”
 

Miksi LuTen laitosjohtajat ovat sitten muotoilleet tällaisen loppuraportista poikkeavan esityksen?

”Sitä pitää kysyä niiltä, jotka ovat aineiston toimittaneet. En osaa ottaa kantaa heidän näkemyksiinsä.”

”Rakennetyöryhmässä tuli esille sen kaltaisia ehdotuksia, että olisi supertiedekunta, jonka alla olisi kaksi korkeakoulua. Jossain keskusteluissa tuli esille malli korkeakoulusta, jonka alla olisi kaksi tiedekuntaa. Kumpikaan malleista ei ole saanut isompaa kannatusta. Yliopisto on organisoitu tiedekunniksi, emmekä nähneet tarkoituksenmukaiseksi poiketa siitä.”
 

Miksi ”tekniikalle olennainen yritysyhteistyö onnistuisi paremmin sekä opetuksessa että tutkimuksessa erillisessä tiedekunnassa”? Anna konkreettisia esimerkkejä!

”Esimerkiksi opetuksessa läsnäolo: että on yrityksistä vierailijaluennoitsijoita heti ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien; tehdään harjoitustöitä, joissa yritykset ja tutkimuslaitokset ovat mukana toimeksiantajina; järjestetään kesätyöohjelmia siten, että on tarjolla oman alan kesätyöpaikkoja Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta. Niiden lisäksi diplomi-insinöörityöpaikkojen systemaattinen tarjonta.”

”Nämä asiat ovat sellaisia, joista on yritysten kanssa puhuttu, ja ne sisältyvät myös tuohon Meyer-kumppanuussopimukseen.”
 

Eivätkö nuo onnistuisi myös nykyisen tiedekunnan puitteissa?

”Ei niitä systemaattisesti siellä ole ollut.”
 

Mutta eikö niitä voisi ensi syksystä alkaen tehdä systemaattisesti myös nykyisessä tiedekunnassa? Eli onko se uusi tiedekuntarakenne välttämätön siinä?

”En osaa sanoa, voisiko vai ei, mutta ei niin siellä tähän mennessä ole tehty.”

”Täytyy muistaa, että se nykyinen tiedekunta on heterogeeninen ja iso, se toiminta mitä kuvailin äsken ei välttämättä ole kaikille tieteenaloille tyypillistä. Täytyy kunnioittaa muidenkin tieteenalojen ominaispiirteitä.”

”Voi olla vaikea organisoida sellaista tekniikalle tyypillistä toimintaa hyvin heterogeenisessä tiedekunnassa.”
 

Näkemyksissä myös sanotaan, että ”yritykset ja muut sidosryhmät eivät välttämättä hahmota selkeää tekniikan toimijaa yliopistossa”, ja sen takia he ”eivät luota tekniikan laajennuksen onnistumiseen.” Miksi näin?

”Se liittyy muun muassa tähän opetukseen. Teknistieteellisessä opetuksessa tyypillisesti yritykset ovat aika vahvasti mukana.”

”Luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnassa ei ole ollut kovin vahvasti sellaista toimijaa, jossa olisi organisoituna se yritysten ja sidosryhmien jatkuva mukanaolo opetuksessa ja tutkimuksessa, vaan se on enemmän ollut tapauskohtaista.”

”Siinä mielessä selkeä tiedekunta, jonka toimintapoihin kuuluisi jatkuva yritysyhteistyö ja palautteen kerääminen alumneilta ja työnantajilta, olisi vähän erilainen toimija. Tämä palaute on tullut sieltä yritysten kanssa keskustellessa, he eivät oikein hahmota mikä se tekniikan toimija on.”

”Vahvin palaute [sidosryhmiltä] on ollut se, että alueella ei ole ollut teknistieteellistä toimintaa, joka synnyttäisi osaamista tutkimuksella ja toisaalta osaajia, joita elinkeinoelämä tarvitsee.”
 

Hybridi on kerännyt jäsenjärjestöiltä näkemyksiä tästä prosessista. Niissä korostui se, että päätös pitäisi tehdä paremmalla ajalla ja huolella. Koetko, että opiskelijoita on kuultu tarpeeksi prosessin aikana?

”Maanantaina kokoustimme virtuaalisesti opiskelijajärjestöjen avainhenkilöiden kanssa. On ilmeistä, että opiskelijajärjestöt eivät ole saaneet tästä riittävästi tietoa, vaikka valmistelussa on ollut opiskelijoita koko ajan mukana.”

”Jatkossa järjestämme säännöllisiä tapaamisia, jotta he saavat suoraan meiltä tietoa valmistelusta ilman välikäsiä.”
 

Järjestöjen on vaikea ottaa kantaa tiedekunta-asiaan, kun ei tiedetä mitä kaikkea uusi tiedekunta tarkoittaa käytännössä ja mitkä ovat sen vaikutukset.

”Olet oikeassa. Se on hyvä esimerkki, kun [torstain keskustelutilaisuudessa] tuotiin uudelleen esille se [ongelma pääaineen vaihtamisesta], että jos tulee kaksi tiedekuntaa, ja luonnontieteen opiskelijat joutuvat opintopolun kautta hakemaan vaihtaakseen tekniikan tiedekuntaan.”

”Tällainen huoli ei keväällä tullut valmistelijoiden tietoon eikä sitä silloin voinut oikaista. Työryhmissä todettiin, että ongelmaa ei ole, eikä sitä siksi kannettu mukana ratkaistavien asioiden joukossa.”
 

Lisäksi järjestöillä on huoli resurssien riittävyydestä esimerkiksi rahoituksessa ja päällekkäisyydestä esimeriksi laboratoriovälineissä.

”Tässä on kaksi kysymystä. Resursointi tekniikan laajennukseen liittyen. Päätös laajennuksesta on jo tehty ja laskelmat tehty.”

”[Labrat] liittyvät laajemmin monitieteisyyteen. Tiedekuntien välillä on tunnistetusti turhia raja-aitoja. Täytyy tietenkin yliopiston sisällä huolehtia, että resurssit ovat yhteiskäytössä ja kustannukset jaetaan oikeudenmukaisella tavalla.”
 

Mutta ehkä järjestöt haluaisivat tämän tiedon sanoitettuna, että tiedetään mistä puhutaan.

”Juuri näin, ja tämä kirjoitettiin ylös maanantaina, kun keskusteltiin asiasta. Tosi tärkeä asia, että saadaan kirjattua prosessiin.”
 

Haluaisitko vielä sanoa jotain?

”Tekniikan laajennus on iso ja merkittävä tavoite, ja nyt kun siinä ollaan onnistumassa, toivoisin Turun yliopistolta rohkeutta tarttua haasteeseen, että viedään se kunnialla eteenpäin.”
 

Lue lisää

Kommentti: Uutta tekniikan tiedekuntaa rakennetaan kiireellä, mutta hyvän päämäärän ei pitäisi oikeuttaa epämääräisiä keinoja

Yhteisön kuuleminen strategisessa päätöksessä on jäänyt puolitiehen, kirjoittaa Tylkkärin päätoimittaja Teemu Perhiö. (3/2020)

Kommentti: Keskustelu Turun DI-koulutuksesta osoittaa, miten häilyväinen journalismin ja edunvalvonnan raja on

"Liikuttava yksimielisyys. Niin voi kai kuvailla tapaa, jolla tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon päätös Turun DI-koulutuksen laajennuksesta otettiin vastaan Varsinais-Suomessa", kirjoitti toimittaja Miika Tiainen laajennuspäätöksen varmistuttua. (5/2019)

Torpedoinnista dokaukseen: kun radikaali opiskelijaliike muuntui säyseäksi yliopistodemokratian ylläpitäjäksi 

Opiskelusta on tullut opintojen kuluttamista, täällä ollaan vain käymässä. Yliopisto on kuin palveluorganisaatio, joka vastaa yhteiskunnan vallanpitäjien kysyntään. Indikaattorit ohjaavat toimintaa. Tarvitseeko opiskelijoiden olla kiinnostuneita päätöksenteosta, onko yliopistodemokratialle tilausta? (2/2020)