Uutiset
31.03.2011

”Vaalikampanjointi on sananvapauden ydinaluetta”

  • Kokoomuksen Hanna Munter ja demarien Ahmed al Chibib saalistivat Yliopistonkadulla ääniä mandariinein ja ruisleivin.

Kampuksen kampanjointikielto on oikeusoppineiden mielestä kyseenalainen.

Eduskuntavaaliehdokkaita on kielletty kampanjoimasta Turun yliopiston kampusalueella. Perusoikeuksien toteutumiseen erikoistuneen tutkija Juha Lavapuron mielestä linjaus on perustuslain vastainen.

"Suomen perustuslaki turvaa sanan- ja kokoontumisvapauden. Poliittinen toiminta on vieläpä sananvapauden ydinaluetta, jota ei lähtökohtaisesti voi rajoittaa edes lailla", Turun yliopistosta joulukuussa väitellyt Lavapuro sanoo.

Turun yliopiston linjaus on, että yliopiston tilat ja piha-alue ovat vaalihumusta vapaata vyöhykettä. Periaate on ollut sama aina 90-luvulta saakka, jolloin linjaus syntyi silloisten hallintojohtajan ja tilapalvelupäällikön yhteistyönä. Yliopiston hallituksen virallista päätöstä asiasta ei ole.

"Pelisäännöt ovat, että yksittäisten ehdokkaiden tai puolueiden vaalitelttoja tai flaijerin jakoa ei kampuksella sallita. Tapahtumia, joissa kaikilla puolueilla on mahdollisuus osallistua, voidaan sen sijaan järjestää. Ehdokkaat ja puolueet voivat myös vuokrata yliopiston tiloja käyttöönsä niin kuin muutkin", Turun yliopiston viestintäjohtaja Maija Palonheimo tiivistää.

Esimerkiksi Helsingin yliopistossa on Palonheimon mukaan samat säännöt, mutta tiloja ei edes vuokrata poliittisiin tarkoituksiin.

Lavapuro pitää yliopiston aluetta julkisena tilana, jonka käyttöä ei voi tällä tavoin rajoittaa. Ongelmaksi muodostuu ensinnäkin se, kuka määrittelee "kampusalueen". Tutkija pitää kuitenkin itsestään selvänä, että myös yliopiston sisätiloissa pitää voida kampanjoida.

"Juuri julkisuudestahan yliopistolakikin lähtee liikkeelle. Yliopistojen opetuksen on oltava julkista eikä sitäkään julkisuutta voi rajoittaa pelkästään vetoamalla yliopiston sisäisiin pelisääntöihin tai tilojen hallintaan. Muutoinkin yliopiston kampusalue ja esimerkiksi yleiset aulatilat ovat lainsäädännön näkökulmasta yksiselitteisesti yleisiä paikkoja, jotka ovat yleisön käytettävissä."

Mikäli kampanjointi käy häiritseväksi, pitää asiaan soveltaa Lavapuron mielestä järjestyslakia.

Oikeustieteen professori Heikki Kulla pitää kiellon laittomuutta Lavapuroa tulkinnanvaraisempana. Hänen mukaansa ainakin yliopiston sisätiloissa rajoituksia voi asettaa toiminnan häiritsevyyden perusteella. Ulkoalueille tilanne on Kullasta selvempi, eikä kampanjointia voida ilman hyviä perusteita kieltää.

Kullan mielestä myös yliopistojen oikeudellisen aseman muutoksella on vaikutusta siihen, tulkitaanko kampus julkiseksi tilaksi. Yliopistot muuttuivat vuoden 2010 alusta valtion virastoista itsenäisiksi julkisoikeudellisiksi laitoksiksi tai säätiöiksi. "Yksityinen yrityskään ei ole velvollinen sallimaan poliittista kampanjointia tiloissaan", Kulla muistuttaa.

Useat poliittiset opiskelijajärjestöt ovat vaatineet laajempia mahdollisuuksia tehdä vaalityötä yliopistolla. Ne ovat perustelleet toivettaan nuorten äänestysinnon kasvattamisella ja sillä, että yliopisto jos mikä sopii yhteiskunnallisen debatin areenaksi.

Viestintäjohtaja Palonheimo ei ole tullut ajatelleeksi, että kampanjointikiellossa voisi olla jotain epäselvää. "Olemme ajatelleet, että kun olemme täällä vuokralaisina, voimme päättää kuinka tiloja käytetään. Emmehän hyväksyisi esimerkiksi uskonnollisten ryhmien tai joidenkin ääriryhmien kampanjointiakaan."

Yliopisto suhtautuu tiloihinsa kuten tarjoamiinsa sähköisiin työvälineisiin: myöskään utu-sähköpostiosoitteen ja yliopiston verkossa toimivien kotisivujen käyttäminen vaalikampanjointiin ei ole sallittua.

Vastaavaa rajankäyntiä siitä, onko yliopisto julkista tilaa, käytiin esimerkiksi kaksi vuotta sitten Tampereella, kun Toimiva yliopisto -verkosto järjesti boikotin yliopiston tiloissa ravintolatoimintaa harjoittavaa Sodexo-ketjua vastaan ja jakoi siitä kertovia lentolehtisiä ruokalan ulkopuolella. Paikalle kutsuttiin poliisi, mutta lopulta ketään ei poistettu yliopiston tiloista.

Teksti: ANNA-ELINA MATILAINEN

Kuva: LAURI HANNUS