Uutiset
02.02.2009

Vastalakitetuilla vaikeaa

Opetusministeriön tavoitteena on, että uusista yliopisto-opiskelijoista puolet olisi vuosittain uusia ylioppilaita.
Tavoitteet ovat kuitenkin kaukana eikä ratkaisuehdotuksiin löydy yksimielisyyttä.

Alle puolet ylioppilaista pääsee heti opiskelemaan. Kaikki eivät myöskään halua heti jatkaa koulutusputkessa, mutta väliin jää noin 12 000 nuorta, jotka eivät tahdostaan huolimatta pääse koulutukseen. Kauas on tultu ajoista, jolloin ylioppilastutkinto oli yliopiston pääsykoe.
Turun yliopistossa on vastalakitettujen osuus opiskelupaikan vastaanottaneista pysynyt 30 prosentin tuntumassa. Uudet ylioppilaat menestyivät viime vuoden haussa muita huonommin kaikissa muissa paitsi oikeustieteellisessä ja matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa.
Tuoreiden ylioppilaiden tilanne heikkeni entisestään monessa yliopistossa reilu vuosi sitten, kun eduskunnan apulaisoikeusasiamies totesi uusien ylioppilaiden lisäpisteiden olevan syrjiviä. Päätös herätti myös julkista kritiikkiä.

Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittinen sihteeri Juhana Harju painottaa, että nimenomaan opiskelemaan tosissaan haluavien abien sisäänpääsyä pitäisi helpottaa – opiskelusta lomaa kaipaavat eivät ole hänestä ongelma, vaikka valtionhallinnossa toivotaan ihmisten valmistuvan nuorempina.
"Ongelma on, jos nuoret joutuvat pitämään useita turhia välivuosia."
Harjun mukaan joillain aloilla on jopa väärinkäytöksiä, joissa miltei valmistuneet hakevat uudestaan vain opiskelijaetuuksien takia.
"Esimerkiksi tietojenkäsittelytieteisiin hakee jonkin verran melkein valmiita ja jo valmistuneita diplomi-insinöörejä."
Aikuisopiskelijat saattavat myös haluta opiskelemaan lähinnä täydennyskoulutusmielessä, jolloin tutkinnon suoritus voi jäädä kesken.
"Vaikkapa poliisi saattaa tarvita oikeudellista osaamista perus- tai aineopintojen verran, mutta työpaikalla ei olla valmiita maksamaan täydennyskoulutusta. Tällöin työantaja voi jopa kannustaa pyrkimään pääsykokeiden kautta sisään", kertoo Suomen lukiolaisten liiton edunvalvonta-asiamies Ari Mattila.
Epämotivoituneet vanhemmat opiskelijat vievät aina paikan joltain toiselta. Tällaisten rakenteellisten ongelmien poistamiseksi SYL:ssä on pohdittu ylioppilastodistuksen merkityksen lisäämistä hakuprosessissa sekä pääsykoekäytäntöjen kehittämistä.
Myös rankempia konsteja on esitetty: esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto on vaatinut toisen tutkinnon tekemistä maksulliseksi.

Pääsykoekäytäntöihin on esitetty monenlaisia muutoksia, jotka parantaisivat uusien motivoituneiden ylioppilaiden mahdollisuuksia päästä sisään.
Huolimatta halusta aikaistaa valmistumista ei opetusministeriö ole linjannut asiasta kovinkaan vahvasti.
"Ministeriön mukaan opiskelijavalintoja pitäisi kehittää siten, etteivät ne perusteettomasti asettaisi samana vuonna ylioppilaaksi kirjoittaneita muita hakijoita epäedullisempaan asemaan", kertoo Turun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen sihteeri Tomi Nyström.
Suomen lukiolaisten liitto kannattaa menettelyä, jossa pääsykoekirjat julkistetaan vasta ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
Tätä sovelletaan ainakin Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
"Asiaan kiinnitettiin 1990-luvulla huomiota, ja nykyään tiedekunnan itse toimittamat pääsykoekirjat vaihtuvat joka vuosi. Ne myös julkistetaan vasta huhtikuun alussa," kertoo tiedekunnan opintopäällikkö Irkka Mäkinen.
Viime vuoden perusteella malli tuntuisi toimivan – lakkinsa vasta saaneet pärjäsivät lukupainotteisina tunnetuissa oikeustieteellisen pääsykokeissa jopa muita paremmin. Aikaisempien vuosien tilastoissa tilanne ei tosin ole samanlainen.
Mattila pitää kuitenkin ongelmallisena, että tiedekunnat tekevät bisnestä pääsykoekirjoillaan: ainakin Turun ja Helsingin oikeustieteellisissä kirjat ovat tiedekunnan laatimia. Turun pääsykoekirjapaketti maksoi viime keväänä yli 100 euroa.
Toinen, SYL:n suosittelema muutos pääsykokeisiin olisi tehdä niistä entistä soveltavampia ja aineistopohjaisempia.
"Siinä tarvittaisiin sellaisia taitoja, joita lukiossa nimenomaan opitaan", pohtii Harju.
Myös opetusministeriö on Nyströmin mukaan suositellut aineistopohjaisuuden lisäämistä.
Muitakin lääkkeitä on esitetty, esimerkiksi pääsykokeiden yhteydessä järjestettäviä motivaatiokeskusteluja sekä jopa ilmaisia valmennuskursseja, jotta rahan merkitys sisäänpääsyssä vähenisi. Edellisessä on kuitenkin ongelmana subjektiivisuus ja molemmissa niiden vaatimat resurssit.

Ainereaali ei ole lyönyt läpi

Ainereaaliuudistuksen, jossa vanha reaalikoe eriytettiin eri kokeisiin, toivottiin lisäävän ylioppilastodistuksen merkitystä yliopistohaussa. Suurta muutosta ei kuitenkaan ole näkynyt: pelkällä todistuksella pääsee edelleen sisään lähinnä teknisille ja luonnontieteellisille aloille, eikä oman alan ainereaalista yleensä ole hyötyä esimerkiksi humanistisilla tai yhteiskuntatieteellisillä aloilla.
Poikkeuksen muodostaa historian laitos, jonne hakiessa historian tai yhteiskuntaopin arvosanasta voi saada jopa 40 pistettä maksimipistemäärän ollessa 150.
"Kyse on filosofiasta, jossa näemme historian opiskelun pidempänä, jo koulussa alkavana kasvamisprosessina", kertoo historian laitoksen johtaja, professori Hannu Nurmi.
Kouluopetus otettiin historian laitoksella huomioon jo ennen ainereaalia antamalla pisteitä koulun historiankursseista. Näin ollen ainereaali ei ole tuonut varsinaista muutosta, ja sen vaikutusta opiskelijamateriaaliin on vaikea vertailla.
Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opintopäällikkö Hanna Pietilä kertoo, että ainereaalin hyödyntämiseen ei ole tiedekunnassa ollut intoa, koska mikään reaaliaine ei suoraan vastaa tiedekunnan opintotarjontaa. Poikkeus on psykologia, jossa saa tänä vuonna ensimmäisen kerran pisteitä psykologian ainereaalista.
Suomen lukiolaisten liiton edunvalvonta-asiamies Ari Mattilan mukaan ainereaalin heikko menestys johtuu lähinnä yliopistojen konservatiivisuudesta.

Todistusvalinnan vaikutus on selkeä: matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta on kirkkaasti ensimmäisenä uusien ylioppilaiden osuudessa hyväksytyistä. Tiedekuntaan viime vuonna sisään päässeistä 57,7 % oli vastalakitettuja ja opiskelupaikan vastaanottaneistakin noin puolet.
Tiedekunnan opintopäällikkö Tiina Mäkynen näkee luvuille syiksi paitsi mahdollisuuden päästä pelkällä todistuksella sisään, myös vähäisemmän karsinnan sisäänottovaiheessa.
"Meillä ei ole karsinta sitä luokkaa, että ihmisen, joka osaa vaadittavat asiat, tarvitsisi vuodesta toiseen yrittää sisään."
Vaikka todistusvalinta parantaa uusien opiskelijoiden mahdollisuuksia, näkyy se Mäkysen mukaan negatiivisesti opiskelijoiden motivaatiossa.
"Paljon on lääketieteelliseen haluavia, jotka tulevat meille todistuksella vuodeksi pariksi."
Tämän takia muissakaan tiedekunnissa ei olla innostuneita todistusvalinnasta.
"Kyllä todistusvalinnasta aina vuosittain puhutaan. Käytännössä kuitenkin pääsykoe vaaditaan, jotta opiskelijat saavat realistisen kuvan aineesta, johon pyrkivät", kertoo humanistisen tiedekunnan opintopäällikkö Nea Oförsagd.
Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittisen sihteerin Juhana Harjun mukaan todistusvalintaa vastustetaan nimenomaan opetustyötä tekevien joukossa.
"Asiassa on kuitenkin myös muita näkemyksiä. On havaittavissa taloudellis-poliittinen paine saada ihmiset nopeasti koulutukseen. Motivaatiota kohennettaisiin tällöin muilla keinoin, esimerkiksi opintoaikojen rajauksilla ja verohelpotuksilla ajallaan suoritetusta tutkinnosta."

Visa Kurki
kuvitus Antti Laakso

Turun ylioppilaslehti 2/2009 (30.1.)